Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Riitta/lähestymisero:
Siinä oli semmoinen lähestymisero, että toinen lähtee pienemmästä suurempaan
ja päinvastoin ja jotakin siltä väliltä. Se on yksi tapa ymmärtää tekemistään,
miten toimii. Mulle on vaikea tehdä yhtä pientä kohtaa hirveän kauan, koska mä
näen kokonaisuuden aika pian. Päämäärä sinällään ei ole eri.
Jaana/omin tapa:
Mutta jos pelkistää, mikä on omin tapa, niin mulle se on pienemmästä suurempaan
ja sulla laajoista kaarista pienempään. Käytännössä oli se tilanne, että sä
sanoit, että nyt mennään läpimeno ja vaan läpimenoja. Silloin mä sanoin, että
tehdään hitaammin niitä kohtauksia ja ollaan niissä. Jollakin tapaa pystyimme
hyväksymään toisissamme ratkaisumalleja, jotka tyydytti molempia. Mun mielestä
meillä oli kummallakin vahva motivaatio viedä prosessia eteenpäin, että
me oltiin pystyviä löytämään tilaa toisille, jotta se prosessi menisi eteenpäin. Ei
oltu aina niin herkillä sen oman tilan saamisen kanssa.
Riitta/käsitys tekemisestä:
Voisihan sitä tehdä toisellakin tavalla. Sulle vois olla terveellistä tehdä suuremmasta
pienempään ja mulle päinvastoin. Me jäätiin pienemmästä suurempaan.
Eihän me tehty eka läpimeno kuin vasta päivää ennen Outokummun enskaria.
Mun kokemus oli, että me tehtiin kauhean kauan jotain palasia. Sitten esityksen
kaari ei mun kokemuskentällä näyttäytynyt. Vaikka se voi laajentua ja muuttua.
Omaa kokemusta vastenhan mä peilaan sitä työskentelyä ja esitystä. Ennakkojen
jälkeen sain vasta käsityksen, mitä ollaan tekemässä.
Jaana/hahmottaminen:
Sanotaan, että mulla ei ole pyrkimystä saada käsitystä kokonaisuudesta ennen
kuin mä hahmotan eri alueita ja sitten vasta mulla on motivaatio hahmottaa sitä
kokonaisuutta.
Riitta/läpi jutun eläminen:
Mä taas hahmotan kokonaisuuden siksi jutuksi, jonka läpi elän. Siellä on sitten
mahdollisuus mennä eri suuntiin. Ihmisen ei tarvitse loputtomiin muuttua. Se
on kuitenkin joku rajaus tai näkökulma, mistä milloinkin tarkastelee asioita.
Siinähän muuttuu joka tapauksessa koko ajan.
199