Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Kahdeksan joen prosessissa tanssijat kirjoittivat koko ajan. Tässä uudessa prosessissa
kirjoitustyö supistui yhteen kertaan, joten suurin osa aineistoa koostuu
niistä I-P:n kanssa käydyistä keskusteluista, joita olen kirjannut ylös sekä
omista päiväkirjamerkinnöistäni. Ismo-Pekan metodeihin ei kuulu työstä kirjoittaminen.
Työskentelyä ei voi kuitenkaan rajata ainoastaan studiossa tapahtuvaksi.
Ajattelua ja oman tekemisen visualisointia mielessä tapahtuu paljon
harjoitteluajan ulkopuolellakin. Seuraavassa Ismo-Pekka pohtii suhdettaan
tanssin verbalisoimiseen:
182
Se on aika paljon ei-tietoista ajattelemista, josta ei voi muodostaa lauseita,
konkreettisia hetkiä, miten sen voisi sanoa. Alitajunnassa tapahtuu sitä työtä
paljon ja sen ei välttämättä tarvitse tulla sanoiksi asti vaan se voi mennä suoraan
siihen tekemiseen. Lihaan kiinni ja sen tiedostamiseen. Musta on kyllä hyvä
eritellä asioita verbaalisti, mutta niiden kirjoittaminen tuntuu teennäiseltä,
vaikealta. Tanssin olemus ei ole verbaalinen. Heikinheimo 1999, haastattelu.
Tällä kertaa en myöskään videoinut harjoituksiamme: halusin, että koreografiset
ratkaisuni perustuisivat kokemukseeni liikkeestä, sen ajoituksesta ja tilankäytöstä.
Siinä vaiheessa opettelin sinun materiaalia ja katsoin, mitä teit. Visuaalisen
tutkimisen kautta havainnoin, miten tämä liike menee ja sitten sinä pyysit minua
tekemään sarjojasi. Kommunikaatio oli aika hyvä, en tiedä, mitä se
dialogisuus siinä sitten tarkoittaa. Minun puolelta se oli sitä, että pyrin sen
informaation varassa, minkä sinulta sain hahmottamaan eli sen tekemisen kautta.
Lisäksi niiden avainsanojen avulla sisäistin informaatiota omaan kehooni.
Heikinheimo 1999, haastattelu.
Toisena tärkeänä keskusteluna esityksen valmistumisen ja sen vastaanottamisen
kannalta on puhe siitä, mikä on prosessia ja milloin esitys alkaa. Seuraavassa
Jaana Parviaisen kommentti aiheesta käydyssä radiokeskustelussa:
Teos prosessina on ok, että kehitätte ideoita, jatkatte ajatusta ja päädytte ihan
toiseen lopputulokseen. Mutta katsojan kannalta, hän ei voi koskaan tietää sitä
teidän prosessia, ei koskaan näe sitä. Taiteilijan on nähtävä teoksensa, mitä on
tehnyt, mikä se juttu on ja mitä se käsittelee. Parviainen 1997, radiokeskustelu.
Itse olen sitä mieltä, että prosessi näkyy siellä, siinä teoksessa. Teosta ei ole ilman
prosessia, ne eivät ole kaksi erillistä ajatusta. Prosessin joutuu aina joskus