Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

242
vaativat loistavaa fysiikkaa tanssijalta. Teos on ilmeisesti juuri Kitille tehty ja
juuri se aiheutti itselleni ongelman. Mikä oli koreografin luomaa, mikä tanssijan.
Kokonaisuus toimi vain ja nimenomaan Kitin upean toteutuksen vuoksi.
Horse Songs sen sijaan oli ehjä, älykkään oivaltava ja railakas pohdiskelu Minän
ja Sinän välillä. Pasanen-Willberg hallitsee rikkaan liikesanaston, heittäytyy
upeasti ideoiden vietäväksi. Hän hallitsee rytmityksen ja tilan lainalaisuudet.
Hän osaa pohtia vakavia asioita myös huumorin keinoin.
Koreografi tanssi teoksensa yhdessä Ismo-Pekka Heikinheimon kanssa. Alun
meditoinneista he heittäytyivät estottomasti Minän ja Sinän problematiikkaan.
Heikinheimon vaalea uljas olemus oli loistava vastakohta Pasanen-Willbergin
pyöreähkölle pehmeydelle. Paganinin pyörteissä keinuttiin, pyörittiin, hypittiin
ja loikittiin, mutta ei koskaan turhaan. Teos tavoitti esitteenä ajatuksen: Minän
ja Sinän..... kohtaaminen tapahtuu vain siellä, missä kaikki keinot ovat sortuneet
(Martin Buber).
2.11. Jussi Tossavainen 14.5.1998, Helsingin Sanomat
Vanhojen tekijöiden tanssillisia matkakertomuksia
Liian monta teosta samassa paketissa
Riitta Pasanen-Willbergin soolokoreografia Tommi Kitille on varsin hauska teos.
Kolme pientä peikkoa leikittelee liikkeellä, joka perustuu lastenloruihin. Itse
en tunne kyseistä lorua, mutta se ei haitannut kokemusta.
Kolme pientä peikkoa on täynnä pikku yllätyksiä ja jippoja. Se on hauskoja oivalluksia
ja oikukkaita käänteitä. Tommi Kitti on teoksen erinomainen tulkki.
Hän on jokaisella eleellään ja katseellaan kuin hämmentynyt pikkupoika, joka
kaiken aikaa keksii jotakin uutta.
Pasanen-Willberg on tehnyt Kitille liikettä, joka syntyy lapsenomaisen vapaasti
sensuroimatta tai liikoja analysoimatta. Tommi Kitti on kuin riehakkaasti
improvisoiva lapsi, joka aina silloin tällöin hämmentyy huomatessaan häntä
seurattavan.
Riitta Pasanen-Willbergin toinen illassa nähtävä teos on duetto hänelle itselleen
ja Ismo-Pekka Heikinheimolle. Se on myös kekseliäs ja lennokas tanssipala.
Horse Songs on duetto Minän ja Sinän välillä. Se on kertomus kahdesta ihmisestä,
jotka yrittävät epätoivoisesti kohdata ja saada maailmansa vastaamaan
toisiaan. Keinot loppuvat välillä kesken ja kontakti jää puolitiehen.
Pasanen-Willberg käyttää mukavan ironisesti musiikkia. Paganinin viulukonsertto
pauhaa ja tanssijat tekevät parodista liihoittelua, piruetteja ja jalannostoja.
Liikekieli on nautittavan sujuvaa ja rakastuneen parin idealisoidut kuviot
tyssäävät välillä hauskasti väsähtämiseen ja suoranaiseen torjuntaan.
Pasanen-Willberg ja Heikinheimo muodostavat erilaisina tanssijatyyppeinä
mainion kontrastin toisiinsa. Simon Le Roux’n lavastus on yksinkertaisen tehokas.