Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Vanhuksiksi muuttuneina, ja taas nuorina tanssivat pitkää sarjaa varioiden ja
toinen toistaan ajoituksella kiusoitellen. Maija taustalla huivinsa kanssa ja nousee
ylös. Kattokruunu syttyy, valot kirkkaat: linnan juhlissa, neito lihana tanssii
ihana. Ja mies lavalle, nostaa hänet sarjaan tanssimaan. Hauska toisiinsa
kietoutunut liikeleikki, ylös, alas, ympärille. Kun he toistavat sarjaansa saapuu
Katariina oman ali – yli – ympäri määreensä määräämänä. Hän sotkee, hän häiritsee
ja yhtyy lopulta leikkiin, onkin tanssiparin tukena. Vielä muutama parinvaihdos.
Maija ja Katariina, Teemu yksin, ja naisetkin lopulta samoin. Vihreä
voimakas valo jää, kun kattokruunu sammuu. Valssikin loppuu vaan ei elämä. Sama
kellon vaimea kilinä, valot häivytetään, yksi sivulamppu paistaa.
Pohdintoja teoksen ilmiasusta
Jälkikäteen pohdin sitä, miten paljon valo teki omia valintojaan koreografian
kulussa. Välillä kohtaukset suorastaan määräytyivät valodramaturgian mukaan.
Monet vaivihkaa muuttuvat liikevariaatiot jäivät pimentoon. Ristiriidan aiheutti
se, että pidin valosuunnittelun visuaalisesta ilmeestä, tiheydestä ja värimaailmasta.
Valosuunnittelija puhui kyllä aakeasta ja laakeasta avaruudesta, kuutamoilloista
ja linnan tanssiaisista, jota varten katossa roikkui jopa jättimäinen kristallikruunu.
Mutta, kuten usein tanssijoiden kanssa teoksen alussa, ei pelkkä
sanallinen kommunikointi riittänyt tuomaan minua lähelle valosuunnittelijan
näkemystä. Ei ennen kuin vasta näyttämötilassa, jolloin isojen muutosten aikaansaaminen
oli liian myöhäistä. Tämä ongelma on tyypillinen pienille produktioille,
koska valot rakennetaan vasta muutama päivä ennen esitystä. Valovisiot
kuuluvat yleensä omaan alkuvisiooni ja ne vaikuttavat omiin koreografisiin
ratkaisuihini työprosessissa. Niin, koen itseni usein avuttomaksi valosuunnittelijan
kanssa työskennellessäni.
Teoksen musiikki tai äänimaailma oli valmiista materiaalista rakentamani
musiikkikooste, jolloin pystyin määrittämään kestot ja rytmitykset näkemysteni
mukaisesti. Musiikki ei kuitenkaan ollut koko ajan tanssijoita määräävä. Siinä ei
ollut iskuja tai merkkejä vaan se toimi pikemminkin äänimaailmana ”taustalla”.
Toisaalta Chopinin valssin soolossa ongelmaksi muodostui se, että tanssija halusi
sovittaa liikesarjan musiikkiin istuvaksi. Niinkin voidaan työskennellä.
Koen kuitenkin mielenkiintoisemmaksi löytää ensin liikkeen ja kehon omat
rytmit ja sen jälkeen löytää suhde musiikkiin. Musiikki on iso, hallitseva, vaikuttava
elementti. Se vaikuttaa jokaiseen eri tavalla. Yksi tanssijoista koki
164