Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

tömän energialatauksen sisältävänä linjana ilmaan. Samalla tavalla tanssija suuntaa
kehon osistaan linjoja ylös, alas, eteen, taakse, diagonaaliin tai mihin muuhun
suuntaan hyvänsä. Tästä luomastaan verkostosta tanssijan täytyy olla tietoinen,
jotta hän pystyisi ”käsittelemään” tilaa. Tätä käsittelyä voisi verrata
dialogiksi näkymättömän henkilön kanssa.
Silmäni, sieluni lepäävät, minä lepään kaukana maisemassa. Pyöräilen
vuoristoratamaista maantietä maaseudulla, syvällä Hämeessä. Vapauden ja rajattomuuden
tunne valtaa proosallisesti mieleni, keho on, aistit imevät tuntemuksia
vaikuttamaan sisääni, pulpahtaen ehkä joskus mielikuviksi ja aiheeksi
seuraavaan koreografiaan.
Päiväkirjamerkintöjä Kukkarolta, Hämeenkosken Putulan kylän maisemista,
kesäkuu 1996.
49