Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Kädet tavoittelevat otteeseen, jalat vievät, kantavat tilaan. AA kurottaa
puunoksalta omenaa: niska pitenee, kallon virtaavuus ylöspäin mahdollistuu,
kun samanaikaisesti häntä maadottaa kehon painoa, jolloin ranka on kahden
vastasuuntaisen voiman vaikutuksessa. Ranka pysyy pitkänä, syntyy valmius
liikkeeseen (alertness). Pasanen-Willberg 1998, päiväkirjamerkintä.
Seuraava vaihe oli valmiin liikemateriaalin opettelua. Kommunikoimme liikkeen
välityksellä, minä näyttäen ja I-P perässä tehden, toisin sanoen varsin
perinteikkäästi. Liikemateriaali pohjautui Kahdeksan joen sarjoihin, joista olin
muotoillut uusia liikekombinaatioita. En ohjannut omaa liikkeen tuottamisen
prosessia mielikuvien tai sisällöllisten lähtökohtien avulla vaan pyrkimyksenä
oli oman kehon kuuntelu. Miten todella haluaisin liikkua? Kuinka rehellinen
voisin olla kuunnellessani, tunnustellessani omia liiketuntemuksiani? Myös
I-P pohti rehellisyyden ja vuorovaikutuksen laatua ja sen edellytyksiä:
Minua ei ollenkaan häiritse se, että annetaan valmiita sarjoja. Mielestäni se on
aivan loistava tapa työskennellä. Se riippuu sitten, miten siihen asennoituu.
Miten minä tanssijana antaudun sen koreografin käyttöön. Olen ehkä työväline
sinulle. Se ei ole ihmistä alentavaa ollenkaan. Sen täytyy olla semmoista, että se
on hirveän oleellista, miten se koreografi tekee sen tanssijan kanssa. En ollut
mikään sätkynukke, joka opettelee sarjoja. Se on hirveästi kiinni omasta asenteesta.
Minusta oli hauska antaa instrumenttini sinun käyttöön siinä vaiheessa
ja oppia sinun liikemateriaalia, koska se on niin erilaista, mitä itse teen. Se on se
haaste, muokata sitä omaa liikettä sen näköiseksi, että se tavoittaa sen koreografin
vision. Heikinheimo 1999, haastattelu.
Harjoittelu sisälsi myös improvisaatiota sekä oman liikemateriaalin tuottamista
annettujen tehtävien perusteella. Lisäksi oli vaihe, jossa annoin I-P:lle kotitehtävän,
joka sisälsi jonkun rakenteen tai aihepiirin, joiden pohjalta hän sai
kehittää omia ideoitaan.
Annoit minulle mökin, ratsun, ikkunan, savupiipun. Niihin sain tehdä omat liikemateriaalit.
Kuitenkin suhteutin sen siihen, mitä oltiin jo tehty, ettei se olisi jostakin
toisesta liikeaihiosta, omasta vapaasta lähtökohdasta lähtevää. Esitin
löydökseni sinulle ja tutkailimme yhdessä sitä. Siitä kehittyi se yksi liukumäkikohtaus,
jossa piti olla tiettyjä liikeideoita, joita minun piti noudattaa. Heikinheimo
1999, haastattelu
181