Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Mielestäni kysymys on itsensä löytämisestä sekä omien rajojen ja mahdollisuuksien
kohtaamisesta. Tanssija, joka on aina työskennellyt tietyllä tavalla pelkästään
ulkoisten muotovaatimusten mukaan 50 , kohtaa rajansa rajoittavalla tavalla ja
lopettaa, koska kokemus omasta tanssijuudesta katoaa. Siinä mielessä tehtävä
on myös koreografin: miten hän kykenee ohjaamaan tanssijaa työskentelemään
vaihtoehtoisilla tavoilla. Tässä mielessä kävinkin usein periaatteellisia keskusteluja
tanssijan ja koreografin rooleista. Usein koreografit lähtevät liikkeelle
ajatuksesta, että tanssijan tulisi toteuttaa koreografin ideoita mahdollisimman
tarkkaan. Usein myös tanssijat ovat tottuneet senkaltaiseen työskentelyyn:
114
Myöhemmin mä kuulin, että tavallaan tanssijan ydinkysymys on, jaksatko sä olla
pelkkä tanssija ja aina myötäillä sitä koreografia, että minkälaista tietoisuuden
tilaa hän tuottaa näyttämölle ja miten tanssija sitten sen toteuttaisi, että se olisi se
koreografin näkemys. Mulle oli aika tärkeää, että se tulisi sellaiseksi kuin sä haluaisit
eikä niin, että mä teen siitä jotain omaa. Tai, että mä oon niin jäykkä, että mä
en pysty toteuttamaan, mitä sä ajattelet ja haet. Vainio 1997, haastattelu.
Oleellinen lähtökohdallinen ero mielestäni on, kun koreografi antaa tanssijan
toteuttaa itseään koreografin ideoiden pohjalta. Tällöin koreografi aktivoi
ideoillaan tanssijaa työstämään ja tulkitsemaan niitä. On tietysti monenlaisia tapoja
tehdä koreografiaa, mutta työskennellessäni erilaisten ja eri-ikäisten tanssijoiden
kanssa olin koreografina ideoija ja kokoava tekijä: saatoin tanssijat yhteen
samoista koreografisista lähtökohdista, mutta erilaisuuteen kannustaen.
Intention malli
Tämänkaltaisen lähtökohdan perusajatusta tuki voimakkaasti intention malli.
Määrittelen intention mallin seuraavasti:
Annettu intentio, joka voi olla idea, kertomus, muoto, laatu, mielikuva tms.
= > keho miettii tai ajattelee (thinking body).
= > kehon intentio dynaamiseen aktiin, joka ilmenee motivoituna liikkumisena tilaan. 51
50. Tässä en kohdista ajatusta ainoastaan Vainiota koskevaksi vaan se on hyvin yleistä
sekä tanssijan, koreografin ja yleisön kannalta katsottuna.
51. Fenomenologisen filosofian mukaan intentionaalisuus antaa merkityksiä tulkinnoille.
Intentionaalisuus on tajunnan tietoisuutta viitata itsensä kannalta ulkopuoliseen
kohteeseen. (Lehtovaara 1996, luento.)