Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

misesta. Tanssia katsotaan usein fyysisesti maksimaalisena suorituksena. Se taas
puolestaan kytkeytyy käsitykseen taidon suhteesta mitattavaan suoritukseen:
täten taito vähenee suorituskyvyn vähenemisen myötä tanssijan vanhetessa. Tämä
mittari saattaa pitää paikkaansa baletin maailmassa, jossa tanssijan kaari on erilainen.
Balettitanssijat aloittavat hirveän paljon nuorempina ja se kaari on ihan
toinen. Jos ihminen jää eläkkeelle 42-vuotiaana, niin se on järkyttävää. Tavallaan
mä ymmärrän, että keho ei enää vaan jaksa, koska tekniikan vaateet on sellaiset.
Pentti 1995, haastattelu.
Kuitenkin on paljon tanssijoita, jotka haluaisivat jatkaa esiintymistään tanssijoiden
ikääntymisvirstanpylvään, 35-40 vuotta, ohitettuaan, mutta on harvinaista
nähdä heitä esiintymässä muissa kuin esimerkiksi luonnerooleissa tai lavastuksen
osana. Ennakkoasenteiden värittämää ajatusta vanhenevasta tanssijasta
saatetaan pitää lähinnä kummallisena ilmiönä, kuten seuraavassa:
…an aging body on stage is seen as an alien body deserving elimination. Weber
1995, 47.
Hollantilainen, mutta syntyperältään tsekkoslovakialainen Jiri Kylián on johtanut
Nederlands Dans Theateria vuodesta 1975. Se koostuu kolmesta eri ryhmästä: NDT
1:stä, nuorten NDT 2:sta, sekä 40–60-vuotiaiden, vuonna 1994 perustetusta NDT
3:sta. Kyliánin mukaan tanssitaidot ja halut eivät katoa nelissäkymmenissä, vaikka
kehon muutokset rajaavatkin tehtävien teknisiä vaatimuksia. On ennen kaikkea
koreografin tehtävä oppia käyttämään vanhempien, kypsien tanssijoiden suurta
elämänkokemusta ja taitoja. (Räsänen 2000, Helsingin Sanomat.)
Monissa tanssikulttuureissa kuten esimerkiksi buto-tanssissa, flamencossa
ja intialaisessa tanssissa on toisin: vanhuutta, vanhenemista, kokemusta ja iän
tuomaa viisautta arvostetaan ja ne tuovat tanssijan ilmaisuun sellaisia ulottuvuuksia,
jotka ovat juuri ikääntymisen ja ihmisen kasvaneen tietoisuuden seurausta.
Liisa Pentin mukaan länsimainen moderni tanssi on irrotettu elämän luonnollisista
kaarista:
Haluaisin nähdä tanssin niin, että se olisi osa mun elämäntilannetta. Että se on
siitä käsin, mistä mä tanssin, eikä niin, että mä yritän täyttää jonkun mallin,
joka on jostain ylhäältä annettu tuotantorakenteiden puitteissa. Siinäkin mielessä
toi nuoruusihannointi tulee aika paljon ulkoapäin, että se ei välttämättä
tule pelkästään tanssin kentältä, vaan se on sidoksissa yhteiskuntaan. Pentti
1995, haastattelu.
55