Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

tietoisesti hidastanut vauhtiani. Jos tekee töitä ainoastaan sen kanssa, miltä liike
näyttää, katoaa yhteys sisältöön. Ohenee. Intentio sisältönä. Dialogi liikkeestä
liikkeellä toteutuu vasta, kun intentio tarkentuu.
Keskusteluja Jaana Kleveringin kanssa
Prosessin päätteeksi, esitysten jälkeen päätimme keskustella kokemuksistamme.
Keskustelussa kulminoitui moni koettu seikka, mutta sen seurauksena ilmeni
myös monia uusia asioita. Kaksi tanssija-koreografia, peili toinen
toisellensa, keskustelevat seuraavassa avoimesti toisilleen – ja lukijalleen.
Jaana/puheesta fyysisyyteen:
Ensimmäinen ajatus mikä tulee mieleen on, että minä koin meidän lähtökohdat
hyvin erilaisiksi. Sä rupesit aika nopeasti strukturoimaan ja hahmottamaan sitä
kautta entisistä töistä, jotka on ollut sulle toimivia. Mä lähdin liikkeelle siitä,
että halusin olla ja improvisoida ja sitä kautta lähestyä sitä. Sit sen jotenkin niin
kuin keskustelun seurauksena tai sen ansiosta me löydettiin yhteisiä työskentelytapoja
ja se oli merkittävä havainto. Keskustelun avulla ymmärrettiin, mitä oltiin
tekemässä. Sitten se prosessi oli käänteinen verrattuna siihen, mitä oli aikaisemmin
tehty. Oli ensin paljon vuoropuhelua, keskustelua ennen kuin alettiin
fyysisesti tekemään. Että niinpäin. Tavallaan tuli semmoinen elämys, että se mistä
puhutaan se niin kuin fyysistyy. Nää on semmoisia hyvin laajoja omakohtaisia
kokemuksia tosta prosessista. Ajattelemisen ja tekniikan yhdistäminen.
Riitta/lähtökohta:
Periaatteessa työtapa tai työtapa. Mä en niin ajatellut sitä alussa, mikä on kunkin
lähtökohta. Mä ajattelin tietysti rekonstruktion Gabrielasta lähtökohdaksi. Se
on jo jollakin tapaa olemassa. Prosessin rekonstruoiminen olisi ollut täysin
mahdotonta, mutta sen löytäminen, miten me nyt työskenneltäisiin, että on joku
kuva päässä. Mä oon kuvallinen tyyppi. Mä oisin varmaan paljon parempi kuvataiteilija.
Mä ajattelen sen näön kautta hirveästi ja se on mun töissäni vahvoin
elementti yleensä. Sitten vasta voin puuttua, kun mä näen sen asian, kun tehdään
yhdessä. Mulle olisi selkeämpää joko tanssia tai koreografioida. En tarkoita,
että ne sinällään olisivat eri asioita vaan saman asian eri puolia. Miten mä itse
toimin tai mikä on mulle mielekkäintä. Mä näin sen niin selvästi, kun mä tein
Naisen kyynär 2:n, että semmoinen henkilökohtainen kokemus, mielekkyys oli
196