Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

aatteensa perustuivat pitkälti Hawkinsin ja Limónin mukaisen tekniikan muotoihin
ja ajatuksiin, mutta myös alignment-metodiin, jota hän oli opiskellut Yhdysvalloissa
André Bernardin johdolla. Yhdistämällä liikkeen ulkoisia muotoja ja
kehon sisäisiä intentioita hän tarjosi oivan tavan harjoittaa tanssia kokonaisvaltaisesti.
Opetuksessaan Pauline de Groot ei korostanut mitään tiettyä tyyliä:
opittaessa kuuntelemaan kehon omia tuntemuksia ja kokemuksia sisäisistä, orgaanisista
tapahtumista voisi kukin löytää itselleen ominaisimman tavan liikkua.
Työskentelyssä tutkitaan kehon painon tuntemusta sekä etsitään kehon keskilinjan
kautta vaikuttavaa painovoimaa (gravity) ja tukireaktiona maan vastavoimaa
(counterthrust). Tanssijan tulisi yhdistää hengitys näiden elementtien kanssa ja
siten löytää niiden välinen tasapaino. Pyrkimyksenä on vapauttaa liike ylimääräisistä
jännitteistä niin, että näkyväksi jää ensisijaisesti liikkeen voima ja energia.
Harjoittelun myötä keho herkistyisi ymmärtämään myös muiden kehojen
tapoja liikkua. 14 Tanssijan ei tarvinnut välttämättä olla joka tyylin taitaja, vaan hän
voisi halutessaan rauhassa erikoistua itselleen mielekkäimpään suuntaan. Kuitenkin
samassa produktiossa voisi tanssia vaikkapa balettitanssija, kontaktiimprovisoija
tai cunningham-tanssija iästä ja sukupuolesta riippumatta. Oleellisinta
ei ollut muoto vaan kyky, taito antaa energian virrata liikkeen läpi tilaan.
Tätä taitoa kehitettäessä voisi kukin tanssija saavuttaa oman kehonsa virtuositeetin.
Oivallus siitä, että edistyminen ei ole asioiden ”kiemuraistumista” vaan
hiljentymisen kautta sisäänpäin syvenemistä ja ymmärtämistä, muodostui tärkeäksi
ohjenuoraksi tulevien vuosien varrelle.
Sopeutuminen takaisin suomalaiseen tanssikulttuuriin ei ole kuitenkaan ollut
mutkatonta. Uuden tanssin, joka jo käsitteenä on problemaattinen, sija nykytanssin
kentällä on marginaalinen. Suomessa uuden tanssin virtaukset on tulkittu
usein kapea-alaisesti. Semmoisenaan ne eivät luonnollisestikaan ole voineet siirtyä
Suomeen, koska uusi tanssi jo ajattelussaan korostaa sosiaalisia ja kontekstisidonnaisia
lähtökohtia. Uuden tanssin tärkeimpiin luonneominaisuuksiin kuuluukin
myös sen jatkuva muutoksen ja kehityksen tilassa oleminen (Adair 1994, 194).
solistitanssijana mm. Erick Hawkinsin, José Limónin ja Pearl Langin ryhmissä.
Kahdeksanvuotisen oleskelunsa aikana hän ei vielä ollut kontaktissa judsonilaisten
kanssa. Hän tutustui 1970-luvulla mm. Mary Fulkersoniin, Steve Paxtoniin, Nancy
Topfiin ja Simone Fortiin Dartington College of Arts’ssa Englannissa ja Naropa-instituutissa
Coloradossa. (Merkx 1985, 49-50; 62-63.)
14. Puhun mieluummin tavasta liikkua ja liikkeen tai liikkumisen suunnasta kuin tyylistä,
koska se jättää tanssin tarkastelun avoimemmaksi.
32