31.08.2013 Views

Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

Uuden tanssin ymmärtämistä on vaikeuttanut myös se, että on etsitty vertailu-<br />

tai heijastelupohjaa, joilla erilaisia ilmiöitä voitaisiin arvottaa sen sijaan,<br />

että ilmiötä olisi tarkasteltu sellaisena kuin se moninaisissa muodoissaan näyttäytyy.<br />

Virtauksia on jopa yritetty ajatella pois profiloimalla ne ”80-luvun softiksi,<br />

postmoderniksi trendiksi” (Toiminen 1994, Aamulehti).<br />

Uuden tanssin mukaiset opetusmenetelmät koetaan usein erityissektorin<br />

osaamiseen tähtäävänä tyylinä tai oheistekniikkana: uuden tanssin tekijöitä on<br />

luonnehdittu sisäpiiriksi, joka tekee taidetta vain toinen toiselleen. Tosin tämän<br />

kaltaista arvostelua on saanut myös perinteisempi moderni tanssi alkuaikoinaan<br />

ja nykytanssi, jonka nimikkeen alle tämänhetkinen suomalainen<br />

moderni tanssi usein liitetään.<br />

Itselleni uuden tanssin näkökulma on tarjonnut mahdollisuuden sekä nähdä<br />

tanssia laajemmin että spesialisoitua johonkin valitsemaani tanssin alueeseen.<br />

Laajuus ja erikoistuminen kulkevat rinnakkain: laajuus on konteksti, jonka suhteen<br />

erikoistuminen tapahtuu.<br />

Vaikka moderni tanssi, nykytanssi tai uusi tanssi olisivatkin tietyllä tavalla<br />

irtaantuneet klassisen baletin maailmasta, ovat ne samalla luoneet itselleen lähes<br />

yhtä tiukkoja normistoja, joiden avulla tanssijoita on ”tuotettu” tyylin sisäiseen<br />

käyttöön esimerkiksi modernissa tanssissa cunningham-tanssijaksi, uudessa<br />

tanssissa release-tanssijaksi ja nykytanssissa kaikki tyylimuodot osaavaksi<br />

tanssijaksi. 15 Erilaiset ”tyylilaitokset” omaavat yksipuolista päätösvaltaa ja mahdollisuuksia<br />

vaikuttaa koko tanssikentän politiikkaan. Tyylilaitosten sisäiset<br />

valtarakenteet ja kenttäpelit kilpailevat usein juuri eri tanssisuuntausten kesken.<br />

Valtarakenteisiin kuuluvat sisäänpäin kääntyneet toimikunnat ja komiteat,<br />

jotka määrittelevät, kategorisoivat ja hierarkisoivat toinen toisiaan ja sitä mikä<br />

on tanssia, kuka on tanssija: luodaan vaivihkaisia sääntöjä siitä, miten mukaan<br />

mahdutaan. Loput jäävät marginaaliin.<br />

Muutoksesta ja sen tarpeesta kertoo esimerkiksi Outokummussa keväällä 2000<br />

järjestetty Oudot kuviot -tanssifestivaali. Sen yhteydessä käydyssä keskustelu-<br />

15. Edellisen kaltainen jako on karkea. Esimerkiksi alan korkeimmassa oppilaitoksessa,<br />

<strong>Teatterikorkeakoulu</strong>n tanssitaiteen laitoksella painotetaan professori<br />

Marjo Kuuselan mukaan yksilöitä ja yksilöiden välisiä eroja ja kannustetaan siten<br />

tanssijoita kehittymään omaan suuntaansa. (Kuusela 2000, puhelinkeskustelu.)<br />

Valinta on usein myös tanssijalähtöistä: tanssija hakeutuu haluamaansa oppiin<br />

kuten esimerkiksi klassiseen balettiin tai graham-tyyliin, joissa vaatimukset oikeanlaisesta<br />

vartalotyypistä ovat tarkat.<br />

33

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!