Linkki verkkojulkaisuun (pdf) - Teatterikorkeakoulu

Martin Buber
178
On sata miljoonaa metodia ja kaikki kilpailee keskenään ja kuitenkin on kyse
samasta kehosta. Toisaalta sitten kahdesta erilaisesta kehosta eli kahdesta erilaisesta
tanssijasta. Miten he voisivat kohdata, tutustua toisiinsa ja katsoa, mitä
sitten syntyy. Pasanen-Willberg 1999, haastattelu.
Uutena elementtinä työskentelyssä oli filosofisten ajatusten esilletuominen.
Tutustuessani Martin Buberin 63 ajatuksiin Minä-Sinä ja Minä-Se sanaparien
sisällöistä pohdin, miten voisin tuoda näitä tiettyjä ajatuksellisia elementtejä
harjoitteluun ja esitykseen ilman, että ne muodostuisivat ajatuskuvioiksi, joita
yrittäisimme sananmukaisesti kuvittaa.
Buber pohti problematiikkaa siitä, miten ihminen kokee maailmansa. Ymmärtääkseen
maailmansa kokemista tulee ymmärtää perussanojen, jotka ovat
sanapareja Minä-Sinä ja Minä-Se, merkitys. Ajattelun mukaan maailma kokemuksena
kuuluu perussanaan Minä-Se ja perussana Minä-Sinä saa aikaan yhteyden
maailmaan. Maailmalla ei ole kuitenkaan osuutta kokemukseen, vaan se
antautuu koettavaksi. Maailma ei tee mitään kokemuksen hyväksi. Myöskään sillä,
joka kokee, ei ole osuutta maailmaan, koska kokemus on kokijassa eikä hänen
ja maailman välillä. (Buber 1995, 27-28.)
Buberilaisittain perussana Minä-Sinä voidaan sanoa vain koko olemuksella.
Minä tarvitsee Sinän tullakseen. Buberin mukaan kaikki aktuaalinen elämä on
kohtaamista; yhteys Sinään on välitön. (Buber 1995, 33-34.)
Minän ja Sinän välillä ei ole mitään käsitteellistä, ei ennakkotietoa eikä kuvittelua;
ja muistikin muuntuu, kun se siirtyy osasta kokonaisuuteen. Minän ja Sinän
välillä ei ole pyrkimystä, pyydettä eikä ennakointia: ja kaipaus itse muuttuu,
63. Martin Buber (1878-1965) syntyi Wienissä juutalaiseen perheeseen. Hänen katsotaan
olevan yksi tärkeimmistä 1900-luvun hengenelämän vaikuttajista. Hän opiskeli
vuodesta 1896 alkaen Wienin, Berliinin, Leipzigin ja Zürichin yliopistoissa mm.
filosofiaa, taide- ja kirjallisuushistoriaa, kansantaloustiedettä ja psykiatriaa. Hän
osallistui jo sionistisen liikkeen toimintaan, jossa hän korosti erityisesti kulttuurillisia
ja uskonnollisia aspekteja poliittisten näkökohtien jäädessä vähemmälle.
Buberin ajattelun lähteet ovat peräisin 1700-luvun itäeurooppalaisesta juutalaisesta
hasidismista, josta hän sai maaperän ihmisen ja Jumalan välisen dialogisen suhteen
mahdollisuudesta ja todellisuudesta. Hasidismista kumpusi myös hänen varsinainen
dialoginen ajattelunsa. (Roos 1995, 7-21.)