RUNOUDEN PUOLUSTUS

(tai huimaavan)
energian, joka
kykenee kiinnittämään & pitämään huomion (ei
vain tietoista huomiota, vaan mielikuvituksen
eli
psyyken huomion). Loitsun voima on teknistä
täsmälleen Rothenbergin antologian nimessä tarkoitetussa
merkityksessä: pinnalta katsoen
antiabsorptiiviset elementit
(disjunktio,
toisto, kiihdytetyt painot, ulkoleksikaaliset ”scat”-
äänet) ovat tämän runollisen monitoimikoneen
perusta. McCaffery kuvaa tätä antiabsorptiivisen
ja absorptiivisen maagista kytkentää
näin: ” Semioottisesta näkökulmasta shamaanin rumpu
on syvällinen ristiriita: yhtä aikaa oma itsensä &
keino juuri tuon itsen ylittämiseen.” 30 (Vastaavahan
on enemmän kuin tuttua
rockmusiikista, missä
epäuskoiset kuulevat äänekästä, kuvottavaa
melua ja
vihityt ovat täysin lumoutuneita: ”I want to get lost
in your rock & roll, & drift away.”)
McCaffery jatkaa:
Shamaanin initioaatioistunnossa rumpu toimii itseluovasti ja sen
ääni on selkeästi keskihakuinen, vetää ympäröiviä naapurihenkiä
puoleensa. Se tuhoaa kontekstin vetämällä sen yhdeksi o-
mista perustavista elementeistään, se toteuttaa itseään absorboimalla
ympärillään olevia energiavoimia. Tässä tilassa rumpu
on itsetuottava merkki, jolla on kyky vetää voimia puoleensa ja
sulkea niitä sisäänsä... Kaiken shamanistisen rummunkäytön
taustalla on käsitys rummusta välineenä, joka auttaa saamaan
yhteyden maailmankaikkeuden keskukseen – termi jota ei tulisi
ymmärtää topografisesti vaan emotionaalisesti, tarkoittamaan
30 Steve McCaffery: ”Drum Language and the Sky Text”, Alcheringa 3.1. (1977),
81; tekijän myöhemmin muokkaamassa muodossa (käsikirjoitus 1986).
106