RUNOUDEN PUOLUSTUS
RUNOUDEN PUOLUSTUS
RUNOUDEN PUOLUSTUS
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Sikäli kuin teen erottelun absorboivan ja<br />
ja ei-absorboivan (tai hylkivän) välillä, näitä termejä<br />
ei tulisi ymmärtää toisensa poissulkevina,<br />
moraalisesti koodattuina tai edes käsitteellisesti erotettavina.<br />
Absorptio & antiabsorptio ovat molemmat läsnä<br />
jokaisessa kirjoitus- ja lukutavassa, vaikka<br />
jompi kumpi ehkä onkin päällekäyvempi tai väistyvämpi.<br />
Kyse on pikemmin värityksistä kuin dikotomioista.<br />
Sepittämisen näkökulmasta<br />
kysymys kuuluu: Mitä runo voi absorboida?<br />
Tässä runo<br />
sopii ajatella sienimäiseksi aineeksi, joka imee itseensä<br />
sanastoa, syntaksia & viittaussuhteita. Ajatus<br />
runosta näitä tekijöitä absorboimassa pyrkii<br />
tarjoamaan vaihtoehdon perinteisemmille<br />
käsityksille kausaalisesti etenevästä kerronnasta tai temaattisesta<br />
johdonmukaisuudesta teoksen eheyden perustana.<br />
Runo voi imeä itseensä ristiriitaisia/vastakohtaisia logiikoita,<br />
useita äänirekistereitä, monia rytmejä. Samaan<br />
aikaan läpäisemättömät materiaalit – tai momentit –<br />
ovat runolle oleellisen tärkeitä musikaalisia resursseja,<br />
joskaan ne eivät aina ole omiaan<br />
tuottamaan toivottua tekstuaalista tilaa.<br />
Läpäisemättömyys esiintyy asteina<br />
tai valensseina jotka toisiinsa nähden<br />
eri kulmiin järjestettyinä luovat<br />
rivin- tai lauseensisäisiä ”kuiluja”, saman tapaisia<br />
kuin intervallit sävellyksessä. Edelleen<br />
läpäisemättömien tekijöiden yhteensulattaminen<br />
”dysrapsistisesti” voi synnyttää hyperabsorboivaa tekstuaalista<br />
painovoimaa jossa eri alkutekijät eivät enää<br />
12 McGann: The Beauty of Inflections (New York: Oxford University Press,<br />
1985), s. 40n35.<br />
78
Change language