RUNOUDEN PUOLUSTUS

mikä johtaisi vuotoon. Eli tässä
vastaus kuluneeseen
& ärsyttävään kysymykseen: Onko lapsen saaminen
vaikuttanut kirjoittamiseesi?
Ja vielä: absorptio luennan
dynamiikaksi ymmärrettynä on selvästi kaiken ideologisesti
tietoisen kirjallisuudentutkimuksen keskeinen elementti.
Tämä voidaan nähdä Jerome McGannin Romantic Ideology -teoksen 11
keskeiseksi poleemiseksi väittämäksi. Esimerkiksi
jonkin William Wordsworthin runon
epäkriittinen omaksuminen eli absorboiminen merkitsee myös juuri sen
romanttisen ideologian absorboimista, joka estää runon historiallisesti
tietoisen luennan. Jotta sosiohistoriallinen
luenta kävisi mahdolliseksi, meitä on estettävä
absorboimasta runon omaa ideologista
kuvastoa; kieltäytyminen tästä on
ennakkoehtona ymmärtämiselle (sanan ”understand” kirjaimellisessa
merkityksessä ”seistä alla” pikemmin kuin ”sisällä”). Itse
asiassa tekstin absorboivuus ehkä onkin on erityisen
luonteenomaista romantiikan teoksille. McGann viittaa tähän
käsitellessään sitä ”romanttista” selitysperustaa,
johon vedoten on sitkeästi haluttu suosia Keatsin runon ”La
Belle Dame Sans Merci” versiota, jossa säe ”Oh what
can ail thee, knight-at-arms” korvaa monimielisemmän
ja ironisemman ”Ah what can ail thee,
wretched wight” (missä wight merkitsee sekä urheaa että
alhaista, ollen samalla tahallisen vanhahtava).
”’Romanttisella’ tarkoitan tässä yksinkertaisesti että [ensijaisena pidetty]
teksti ei etäännytä itseään samalla tavoin kuin [toinen]
teksti tekee. Edellinen on enemmän itseensä uppoutunut ja
itseään absorboiva, jälkimmäinen taas enemmän
itsetietoinen ja kriittinen.” 12
11 Ks. alaviitta 5. edellä. Käsittelen tätä teosta laajemmin esseessäni ”McGann
Agonist”, Sulfur 15 (1986).
77