RUNOUDEN PUOLUSTUS
RUNOUDEN PUOLUSTUS
RUNOUDEN PUOLUSTUS
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
esittäähän hän, että näiden teosten suuruus on osaksi tulosta nimenomaan<br />
siitä, että ne eivät olleet täysin kehittyneen kirjallisen kultturin<br />
tuotteita, osaksi taas teknologisesta innovaatiosta. Vaikka varhaisella<br />
kreikkalaisella suullisella ja muulla esittävällä taiteella olikin esteettinen ja<br />
viihteellinen arvonsa, Havelock näkee sen teosten merkityksen ensisijaisesti<br />
ensyklopediseksi ja muistitekniseksi: ne olivat kulttuurin<br />
tapojen ja tottumusten tallentamisen ja uudelleenkäytön välineitä. Jotta<br />
a/kirjallinen sanataide voisi palvella samaa tarkoitusta, kuulijoiden tulee<br />
voida painaa mieleen, muistaa ja toistaa. Siten kielen tulee olla mieliinpainuvaa<br />
/ mieleen painettavissa. Ja tosiaankin: teoksia, joiden (ainakin<br />
osittaisena) funktiona on kulttuurisen muistin tallentaminen, toistetaan<br />
uudelleen ja uudelleen, kuin lasten kertomuksia, jotta mieleenpainuminen<br />
olisi mahdollista. Itse asiassa erilaiset sanaleikit ja lastenlaulut<br />
edustavat yhä tiettyjä tällaisen ei-aakkosellisen sanataiteen<br />
piirteitä omassa kulttuurissamme.<br />
Havelock esittää, että kreikkalainen aakkoskirjoitus tarjosi uudet ja<br />
paremmat keinot kulttuurin muistin tallentamiseen ja uudelleen käyttämiseen<br />
tarjoamalla kehittyneet keinot esitetyn kielen äännerakenteen<br />
kirjaamiseen ja siten Kreikan suullisen kulttuurin käyttämien tallennustapojen<br />
säilyttämiseen kirjallisessa muodossa. Havelockin mukaan –<br />
ja tässä hän tulee lähelle Alfred Lordin ja Milman Parryn tutkimustuloksia<br />
– kreikkalaisten käyttämät kielentallennuksen suulliset (eli muistinvaraiset)<br />
muodot perustuivat joukkoon muistiinpainamistekniikoita, jotka<br />
homeerinen epiikka on säilönyt meille huomattavan täydellisinä. Tämä<br />
tarkoittaa, että Homeroksen epiikka edustaa ei-aakkosellisia (analfabeetteja)<br />
tallennustapoja kirjallisessa muodossa. Varhaisin kreikkalainen<br />
kirjallisuus, joka kehittyi uuden aakkospohjaisen tekniikan vauhdittamana<br />
kulttuurissa, jossa suullinen tekniikka kuitenkin pysyi hallitsevana vielä<br />
usean vuosisadan ajan, omaksuu a/kirjalliselta sanalliselta esittämiseltä<br />
rytmisen säkeen muodon, ja suuri osa tässä vaiheessa syntyvästä ”kirjallisuudesta”<br />
onkin kirjoitettu aiempaa vaihetta edustavaa esittämisen<br />
mediaa varten. Suuri osa uudesta aakkosellisesta kirjoituksesta oli näin<br />
luonteeltaan muistia tukevaa – muotonaan skriptit eli käsikirjoitukset, jotka<br />
oli tarkoitettu mieleen painettaviksi ja sittemmin esitettäviksi. Tämän<br />
seurauksena sen prosodia oli jossain määrin aiemman analfabeettisen<br />
sanataiteen perua. Tällaisessa skripti-kirjoittamisessa sivu ei ole tekstin<br />
lopullinen määränpää, vaan välivaihe, käsikirjoitus lopulliseen esitykseen<br />
muualla.<br />
Nämä aiempaa vaihetta edustavat kirjoitustavat voidaan asettaa<br />
vastakkain selkeämmin tekstuaalisen kirjoituksen kanssa, joka ei ole<br />
samalla tavoin sidoksissa skriptaamiseen ja kirjoituksen ”jäljentäviin”,<br />
236
Change language