RUNOUDEN PUOLUSTUS

mattomuutemme taiteesta jonakin ajan myötä muuttuvana ja vastavirtaan
käyvänä, jonakin joka ulvoo tuskasta ja raivosta tukahduttavia banaliteetteja
kohtaan jotka näyttävät huutavan meitä nimiltä ikään kuin me
olisimme niiden kirjoittamia.
Runous on liian tärkeää jätettäväksi omien keinojensa varaan.
Näytä minulle mies jonka molemmat jalat ovat tukevasti maassa kiinni ja
minä näytän sinulle miehen joka ei saa housuja jalkaansa.
Kauniin kyseenalaistaminen on aina vähintään yhtä tärkeää kuin sen
aikaansaaminen.
Ei lamppuni autiomaaselkeys
Vaan kapinallisuuteni valkaistut seuraamukset
[Mallarmélta]
1848 – Faraday: ”Murtuneella reunalla nähtiin heikko hohtava ilmestys.”
Felix:
”Ei mitään purtavaa
paitsi kieleni.”
Vapaa mitta ei ole runouden laji vaan välttämättömyys vapauttaa runous
pakotteista, jotka eivät enää sovellu uuteen aikaan ja uusiin olosuhteisiin.
Rikkaat elävät paremmin ja he voivat käyttää rahaa huumeena, joka
auttaa unohtamaan, miten se hankittiin.
Ole perinpohjainen: älä jätä yhtään käännettä kiveämättä.
Runoilijat voivat olla enemmän tai vähemmän unohdettuja: tiedettyjä
vaan ei tunnettuja niin kuin Willy Loman putkimiehen lomallaan;
tiedettyjä omana aikanaan mutta nyt meille tuntemattomia; uudelleen
löydettyjä – tai ellei sitä, juuri löytymässä. Jokaista nousevaa runoilijaa
kohtaan pari muuta alkaa hitaasti vaipua unhoon, ja totta puhuen alamme
unohtua itseltämmekin. Olemme kuulleet runoilijan runoilijasta ja joskus
224