RUNOUDEN PUOLUSTUS

Absorptio & sen monet vastakohdat
& kääntöpuolet
ovat perimmältään lukijan &
ja teoksen välisen
suhteen
mitta: tästä syystä kaikki yritykset eristää
tämä dynamiikka joko pelkästään
lukemisen
tai sepittämisen
puolelle
epäonnistuvat.
Kirjoittajina –
joita me jokainen tässä
tarkoittamassani
merkityksessä olemme –
me voimme
yrittää intensivoida
suhteitamme pohtimalla
miten ne toimivat: yritämmekö
nukuttaa vai
herätellä toinen toisiamme;
& mihin
be read by us; the perceived image is the key to the buried image: and the deep
image is at once husk and kernal, perception and vision, and the poem is the
movement between them. Form, then, must be considered as emerging from the
act of vision: completely organic… Form… is the pattern of movement from
perception to vision: it arises as the poem arises and has no life outside the
movement of the poem, i.e. outside the poem itself. (This implies too that the
experience of thew poet, unlike that of the mystic, is patterned and
developmental, i.e. expressive; the mystic, so I’m told, may not even be said to be
seeking a vision of reality, but absorption within it silence rather than speech.
But mystics are close to visionary consciousness and arew often poets
themselves.)” Prefaces & Other Writings, ss. 57– 58; kursivointi lisätty.
Vrt. edelleen Creeley teoksessa In London: ”The so-called poet of love / is not so
much silent as absorbed. / He ponders. He sits on / the hill looking over.”
Collected Poems (Berkeley: University of California Press, 1982), s. 454.
150