RUNOUDEN PUOLUSTUS

ei viittaa mihinkään muuhun
kuin yhteyteensä tässä
säkeessä. Tämä säe
koskee vain itseään.
Tällä säkeellä ei ole merkitystä:
sen sanat ovat kuvitteelliset, sen
äänet kuulumattomat. Tämä säe
ei välitä itsestään eikä
kenestäkään muusta – se on välinpitämätön,
persoonaton, kylmä, luotaantyöntävä.
Tämä säe on elitistinen ja vaatii
tullakseen ymmärretyksi vuosien opinnot
tylsentävissä kirjastoissa,
syventyneenä esoteerisiin tutkielmiin
aiheista joiden nimiä ei osaa lausua.
Tämä säe kiistää todellisuuden.
LOPPUSÄE
Mikä putoaa ilmassa vaikka on keveämpi
kuin ilmapallo? Mikä pettää ajan
vaikka leikkaukseen taipuu? Kuka vapisee
nähdessään laulun sitten mylvähtää
karkuun? Minkä korkeuden
kuilu puolittaa, minkä solan
liverrys hajottaa? Kuka kertoen
kertomuksia toruu töpöä kun
hölötys peittää halunsa?
Kivi ei sitä riko, eivätkä timantit,
vaikka yksi sana sen halkaisee: sitä
käytetään henkien manaamiseen; kuitenkin
hölmöt tottelevat sitä ensin.
192