RUNOUDEN PUOLUSTUS

joitakin lisälevyjä – erikseen tilattavia. Tosi kiireellä
uudelleenjärjestämässä nyt ja itse asiassa, kumma kyllä, nostaa
jakotislausastetta, jos niin voi sanoa. Tai vain
iskee päin, takaisin jokaiselle.
Todellisuus aina vihreämpi
kun hän poissa luotas ompi.
Paras kuitenkin vain jatkaa ja olla missä et ollut tai voinut olla
aiemmin – askeleita, ikkunoita, ramppeja. Antaa
sen kaiken muun ei niinkään sulaa kuin
sekottua hämmingin horisonttiin, tavoiteltuna
laskeutumisalustana jatkuva laajeneminen
(missä siis teljetä vuodot). Esim.
kahdenarvoisen ärtymyksen täyttämien kobolttilähettiläiden
rokotusarvet, joista pistää esiin liikkumatonta ainesta. En
voi kuin huojua, eespäin kun tie vie mua. Ehkäpä
ennakoida, viivytellä. Kalossit ovat, ts.,
kadonneet; mutta sinä olet täällä. Transientti transferenssi, Dopplerejekti.
Ja sitten valo syttyy
jokaisen päässä. ”Siten ajattelen
että meidän tulisi jossain vaiheessa omaksua näkökohta joka on oikeasti
työryhmälähestymistapa.” Vilisten
perheitä. Mitä
tiedä ei poljento sallii
laajentaa: teelehdet
houkuttavat
kömpelömpää kohtaloa – iltapäivän
sohjoa, aamun uusintaa. Proosa,
toosa – säälimätön
tarhuri.
Runo, puno! ”En
pidä tavastasi ajatella”:
mieli on karmea asia tuhlattavaksi.
Ts., proosassa aloitat maailmasta
ja löydät sitä vastaavat sanat; runoudessa
aloitat sanoista ja löydät niissä olevan maailman. ”Nyt vie
keitto – hyvin kuumana.” ”Et
löytäisi tietäsi edes
50