RUNOUDEN PUOLUSTUS

mielikuvitustani, loputon sekamelska
kasaantuvia teoksia & kenttiä imeytyi
tähän kielikuvakenttään näköjään täysin vailla
yhdistävää näkökulmaa tai perustaa. Ei näyttänyt olevan mitään
rajaa sille mitä
absorption ja sen vastakohtien muodostama nivos kykenisi
sisäänsä imaisemaan.
Kanada, jossa pohdintani alkujaan
esitin, tarjosi koko ajan jakautuvan poliittisen metaforan:
Kanada ei halua joutua USA:n kultuuripiirin absorboimaksi
yhtä vähän kuin Quebec vastaavasti
Kanadan absorboimaksi; kun taas Quebecin feministit puolestaan eivät
ehkä halua joutua miesvaltaisen ”vapaan” Quebecin absorboimiksi.
Identiteetti näyttää sisältävän kieltäytymisen absorboitumasta
laajempaan identiteettiin, ja silti tavallaan autonomisen hyljinnän
tuloksena muodostunut identiteetti puolestaan uhkaa
absorboida erilaiset sisällään esiintyvät
ryhmittymät. On kuin jo halu olla
absorboitumatta loisi puolestaan uuden
absorboitumisen uhan – aina siihen pisteeseen, jossa yksilö
jakautuu itseään vastaan kun hänen ei-sosiaalisen ”identiteettinsä”
asettuu vastatusten hänen sosiaalisten ”itsejensä” kanssa. 10
& puhumattakaan absorboitumisen biologisista
merkityksistä kuten sulattaminen & ulostaminen: ruumiin kertomuksesta.
Steve McCaffery huomautti, että
elämäni ensimmäisellä vauvakokemuksella, joka tuolloin oli vielä tuore,
oli voinut olla oma vaikutuksensa:
Olin vaihtanut puolisen tusinaa super-absorboivaa
vaippaa päivässä, koko ajan peläten
että ne eivät olisi riittävän super-absorboivia,
tarkastelu) ja ”On Theatricality” – molemmat teoksessa Content’s Dream: Essays
1975-1984 (Los Angeles: Sun & Moon Press, 1986).
10 Nick Piombino tekee tämän erottelun esseessään ”Writing, Identity, and Self”,
The Difficulties 2:1 (1982).
76