RUNOUDEN PUOLUSTUS

Rantaudumme tunti tunnilta
Koko ajan odottaen että kohta ei enää ole
Mitään tehtävissä. ”Pakkaa voileipä
& syödään myöhemmin.” Ja tietenkin
Tuo odotus on ihan perusteltu, ja selittää,
Suurimmalta osin, kaiken mitä sitten ikinä saimmekaan
Tehdyksi. Ikuisessa matalalennossa ajan yli,
Kykenemättä elämään siinä ...
”Ehkä jos siirrytään ylemmäs saadaan parempi
Näkymä.” Mutta näkymäthän eivät, tässä mielessä, tietenkään
Parane. ”Nykyhetkenä” (jos vain voisimme nähdä
Sen, toisin sanoen, ensinnäkin, lakata katsomasta niin
Odottavasti) edessämme kääriytyvä aina panee
Viralta kaiken ”edistymisen” välttämättömyyden.
Eli, jatkaakseni vielä tätä jäljitystä, ikään kuin tietty
Näitten kiemuroiden äänneasun lumo... Vai
Mystifioiko se vain ”läsnäolon” ”mahdin” – ”läsnäolon”, joka
On yhtä hyvin tietynlaista lykkäämistä.
26