RUNOUDEN PUOLUSTUS

Absorptio ja keinotekoisuus
Suomentanut Leevi Lehto
Merkitys ja keinotekoisuus
Missä siis on totuus ellei palavassa tilassa kahden kirjaimen
välissä? Kirja luetaan ensin rajojensa ulkopuolella.
– Edmond Jabés 3
Syy siihen, että runon merkityksestä on
vaikea puhua tavalla, joka ei tuntuisi
turhauttavan pinnalliselta tai puutteelliselta, on että
määritellessämme tekstin runoksi oletamme samalla, että sen
merkityksiä tulee hakea jostakin ”kompleksista”, joka jää keinojen
ja aiheiden luetteloinnin ulottumattomiin.
Jokainen teksti on mahdollista alistaa runolliseen
luentaan; ”runo” on ymmärrettävissä
kirjoitukseksi jonka tehtävänä on absorboida (tai
imeä sisäänsä) proaktiivisia – ei reaktiivisia – lukemistapoja.
”Keinotekoisuus” mittaa juuri sitä, missä
määrin runo vastustaa pyrkimystä lukea se
keinojensa & aiheidensa summana. Tässä mielessä
”keinotekoisuus” asettuu vastakohdaksi ”realismille”, joka
haluaa väittää esittävänsä välittämättömän
(välittömän) kokemuksen tosiseikoista, joko
luonnon ”ulkoisesta” tai mielen ”sisäisestä”
maailmasta, esimerkkeinä naturalistinen
kuvaus ja tietoisuuden fenomenologinen
projektio. Runoudessa tosiseikat ovat ensisijassa
tehtyjä.
3 The Book of Questions: Yael, Elya, Aely, tr. Rosemarie Waldrop (Middletown:
Wesleyan University Press, 1983), s. 7 [ei sivunumeroita].
64