RUNOUDEN PUOLUSTUS
RUNOUDEN PUOLUSTUS
RUNOUDEN PUOLUSTUS
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
transkriptiivisiin tehtäviin. Kun kirjoitamme jotakin muistiin, meidän ei<br />
tarvitse painaa sitä mieleemme, eikä siis erityisesti pyrkiä kirjoittamaan<br />
tavalla, joka helpottaisi mieleenpainamista. Sen sijaan että toimisi muistin<br />
tukena, kirjoitus ottaa tässä huolehtiakseen muistin tehtävistä, eikä tämän<br />
tehtävän toteutumista haittaa, vaikka teksti sinänsä olisikin vaikeaa tai<br />
mahdotonta muistettavaksi. Ero on sama kuin yhtäältä Odysseian ja<br />
Encyclopædia Britannican, toisaalta lastenlorun ja jonkin Jackson Mac<br />
Low’n runon välillä.<br />
Tässä esittämäni erottelu itse asiassa muistuttaa sitä, jonka<br />
Marshall McLuhan tekee kirjassaan Understanding Media uusien medioiden<br />
vakiintuneen ja uuden sisällön välillä. Alkuaikojen television sisältönä<br />
olivat edeltävän liikkuvan kuvan median, elokuvan, tuotteet (mikä<br />
vuorostaan paitsi muokkasi televisiota, myös muutti elokuvaa). Sitä<br />
vastoin ”live”-TV (ihan ensin suorat urheilulähetykset, mutta erityisesti<br />
reaaliaikaisten TV-uutisten edustamassa paradigmaattisessa muodossa)<br />
on paras esimerkki erityisesti televisiomedialle ominaisesta genrestä. Jos<br />
suorat TV-lähetykset edustavat uuden televisiomedian muodollista olemusta,<br />
voimme vastaavasti hakea kirjoituksen selkeästi tekstuaalisia –<br />
eikä enää transkriptiivisia – ominaisuuksia sen niistä muodoista, jotka<br />
eivät nojaa suulliseen esitykseen ja puheeseen.<br />
Kreikkalaisen aakkoston tehokkuus äänen toisintamisessa (transkriptiossa)<br />
ja sen käyttö skriptien laatimiseen myöhempää esittämistä<br />
varten voivat molemmat estää näkemästä nimenomaisesti tekstuaalisten<br />
muotojen ilmaantumista. Tärkeänä poikkeuksena on aakkoston lähes<br />
välitön käyttöönotto hautakirjoitusten laatimiseen (mikä melkeinpä paradigmaattisesti<br />
edustaa kirjoituksen muistitehtävää ja on kaiken kirjoituksen<br />
varhaisimpia käyttötarkoituksia); hautakirjoituksethan eivät – epigrammien<br />
tavoin – ole enempää jäljennöksiä esitetystä sanataiteesta kuin<br />
skriptejä sellaista varten. Kreikkalainen proosa, ei-rytmisen ja muuhun<br />
kuin esitettäväksi tarkoitetun kirjoituksen mielessä, ilmaantui myöhemmin<br />
Platonin ja Herodotoksen myötä.<br />
Kreikkalaisen kirjoitusjärjestelemän äänteellisestä notkeudesta<br />
poiketen aiemmissa, ei-aakkosellisissa järjestelmissä ero puheen ja kirjoituksen<br />
välillä oli selvempi, koska ne eivät vastaavalla tavalla korostaneet<br />
kirjoitusmerkkien ulkopuolisen äänteellisen todellisuuden mieleenherättämistä<br />
(tai kyenneet tähän). Jälkimmäisistä tapaamme runsaasti<br />
esimerkkejä koodekseista, laeista, kronikoista ja käsikirjoituksista, joissa<br />
näköjään luovutaan ei-kirjallisen sanataiteen muistiinpainamistehtävästä<br />
ja ryhdytään hyödyntämään kirjoituksen tekstuaalisuutta. Nämä järjestelmät<br />
ovat ehkä hyödyntäneet kirjoituksen tekstuaalisia ja niin sanoaksemme<br />
ajattomia funktioita jopa täysimääräisemmin kuin aakkos-<br />
237
Change language