RUNOUDEN PUOLUSTUS

subjekti-verbi-objekti -lausetta; ts. kieltäydytään täydellisen lauseen
syntaktisesta ideaalisuudesta, jossa jokainen puheen
osa toimii määriteltävissä olevalla paikallaan niin että
semanttisten jonojen todellinen jatkumo on alistettu
kieliopilliselle paradigmalle. Räjäytetyn
lauseen runoudessa merkitys virtaa kestollisesti –
vaakatasossa – pyyhkivän, synkopoidun rytmin
lineaarisen jatkuvuuden voimasta. Kun huomio
täydellisessä/suljetussa lausessa supistetaan/keskitetään
abstrahoituun tai implikoituun ”merkitykseen”
jota ”välitetään”, räjäytetyssä lauseessa
lukija pysyy koko ajan kytkettynä kirjoituksen
aaltomaiseen sykkeeseen. Toisin sanoen: jatkat
kulkuasi kirjoituksen läpi joutumatta välillä pujahtamaan
pintaan haukkaamaan ”merkitysilmaa”: merkitys pysyy
prosessin sisällä. Tämä puolestaan viittaa siihen,
että syntaktisen ideaalisuuden pinnan rikkominen
voi laajentaa runon kokonaisprosodiaa: sen rytmin
kiehtoessa kietovuuttaan, samaan tapaan kuin John Coltranelle
tyypillinen
tapa avata sävelmä – tai avartaa sitä
kaikkinaisen taustasävelmään viittaamisen
tuolle puolen (voisimme puhua ”kohoamisesta”) – vahvistaa
eikä suinkaan etäännytä tai ironisoi
hänen sävelmiensä musikaalista tehoa. Tässä
Coolidge jazz-improvisoinnista Rova
Saxophone Quartetin albuminkannessa:
To sound is to resist definition, to leave oneself outward into a
trend where the fissures and masses spring a feeling free of its
telling… To improvise: to know in, and only while undergoing,
the process of doing. To perceive only in the motion of an act, in
the movements of practicing that act… Thus, as in the definition,
”not foreseen” because only experienced in the movement and
passing along with it … Though improvisation sometimes feels
like a matter of … moving vast fragile masses, bales of sound, or
120