RUNOUDEN PUOLUSTUS

tekoisuutta. Kokemus muistuttaa sitä, jonka saa
lukiessaan Barret Wattenin ”trilogiaa” (kuten minä nämä
teokset hahmotan”) Plasma/Parallels/X, 1-10 & Complete Thought.
Näissä töissä visuaalisesti intensiiviset ja väkevät
lauseet (”Näen kilpikonnan raahaavan irtilyötyä päätä
lämpöpatteriin”) ovat usein sisällöltään & vaikutukseltaan absorboivan
mieltäkiinnittäviä (”Myrkyn olemus on sen
kyvyssä lohduttaa: kansalaiset sylkevät
rationalismin liekkejä, jota eivät ymmärrä.”)
vaikka niitä ei välitäkään mikään havaittava rakenteellinen
suunnitelma. Paradigmaattisten syntaktisten rakenteiden
toistaminen yhdessä sen kanssa, että runojen muotoa vaihdellaan
tietyllä itsestään selvällä tavalla &
lyhyitä jaksoja kehystävien tai eristävien säemuotojen tiheä
käyttö (esimerkiksi
yksittäiset lauseet tai lauseparit) paljastaa
ilmeisen ektoskeletaalisen rakenteen – samantapaisen
puoliläpäisevän muodon kuin Sillimanilla. Watten kirjoittaa
Total Syntax -tekstissään: ”Etäisyys, pikemmin kuin
absorboituminen, on tavoiteltu vaikutus.” 42 Tämän
tuottavat – osaksi – tiukat, kalvomaiset
pintarakenteet jotka muuttuvat teos teokselta yhä
vaativammiksi; ja silti tällainen
sulkeistaminen näyttää Wattenilla pikemmin lataavan
kuin hajottavan lukukokemuksen voimaa. Silliman ilmaisee asian näin:
Ei, todella absorptiivisessa tekstissä lukijan rooli ei ole osallistujan.
Silti täydellisen ei-absorptiivinen teksi (merkityksessä
läpitunkematon siihen mittaan, että se karkoittaa lukijan) estää
lukijaa osallistumasta täsmälleen päinvastaisessa suunnassa.
Tekstillä tulisi olla kyky mahdollistaa lukijan osallistuminen te-
42
Lainatut katkelmat ovat Barrett Wattenin teoksista ”Plasma”, Plasma/
Paralleles/X (Berkeley: Tuumba, 1979), ei sivunumeroita; ”Real Estate”, 1-10
(Oakland: This Press, 1980), s. 31; Total Syntax (Carbondale: Southern Illinois
University Press, 1985), s. 64.
130