RUNOUDEN PUOLUSTUS

sitä siinä missä jälkimmäiset tuovat sen näkyvästi
esiin. Absorptio voi myös muuttua
teatraaliseksi kun nämä vastakohdat tahattomasti
muuntuvat toisikseen tai heijastavat toisiaan. Varsinkin koska –
kuten omassa tuotannossani usein teen – absorption torjumiseen
perustuvia tekniikoita voidaan käyttää myös
absorption aikaansaamiseksi; tai vastaavasti – kuten esim. satiirissa –
absorptiota korostavia tekniikoita voidaan hyödyntää
antiabsorptiivisten tavoitteiden hyväksi. Avoimeksi
– ja ratkaisemattomaksi – kysymykseksi
jää, mikä
milloinkin tuottaa absorboivan ja mikä vastaavasti
ei-absorboivan runon.
Näitä
tekstuaalisia
dynaamiikkoja
voi
ajatella
suhteessa
lukijaan
&
suhteessa
runon
rakenteeseen.
Kun absorptiota fordilaisittain korostetaan, lukija
(myös katsojaksi kutsuttu) joudutaan jättämään laskuista, kuten
”neljännen seinän” teatteriperinteessä, missä näyttämöllä
tapahtuvan ajatellaan olevan eristettyä
yleisöstä. Tekstissä ei saisi olla
mitään, mikä auttaisi lukijaa tiedostamaan
itse lukuprosessia: kaiken tulisi sujua ikään kuin
kirjoittaja & lukija eivät olisikaan läsnä.
87