RUNOUDEN PUOLUSTUS

THAT CONSTITUTES ”THIS STORY” HOWEVER THE
TEXTUAL HERMENEUSIS OF ”THIS STORY” DOES NOT
NECESSARILY COMPRISE A TOTAL TEXTUAL READING.
THE TELEOLOGY OF ”THIS MARK BEFORE YOU” DOES
NOT SIGNIFY PER SE BUT RATHER MOVES TOWARDS A
SIGNIFICATION. HENCE THE MOST IMPORTANT FEATURE
OF ”THIS MARK” IS NOT ITS MEANING BUT THE WAY IN
WHICH ”THAT MEANING” IS PRODUCED … THAT WE
SPEAK IN ORDER TO DESTROY THE AURA OF LISTENING.
THAT THE MARK UNDERMINES THE MEANING IT
ELABORATED.
”Merkki” on kirjoituksen näkyvä jälki.
Mutta luenta, sikäli kuin se kuluttaa &
absorboi merkin, pyyhkii sen myös pois – sanat katoavat
(läpinäkyvyysefekti) & niiden tilalle tulee
se mitä ne kuvaavat, niiden ”merkitys”. Näin
absorptio on ”kuuntelemisen aura”, joka tuhoutuu
tässä kirjoituksessa: Antiabsorptiivinen
kirjoitus palauttaa merkin tekemällä siitä läpinäkymättömän,
toisin sanoen säilyttämällä sen näkyvyyden
& kaivamalla maata sen merkityksen alta, missä ”merkitys”
ymmärretään rajoitetun talouden ahtaammassa,
utilitaarisessa mielessä. Elokuvan tekeminen
”merkistä” on yhtä kuin teatraalistaa se, täsmällisenä
vastakohtana tavalle, jolla tavanomaisessa elokuvatai
kirjallisessa kertomuksessa luodaan edellytykset sen
absorboimiselle (torjumiselle tai pyyhkimiselle).
Samalla tavoin elokuvan tekeminen mielestä
& sen kutsuminen ”aivoiksi” (The Mind of Pauline Brain)
antaa ymmärtää että mieli/aivot -dualismi on ihmisen
ehtojen teatraalistamista; aivot
& merkki korvautuvat sillä minkä ne tuottavat –
mielellä & merkityksellä; Panopticon
kääntää tämän prosessin ympäri
tunnustamalla mielen & merkityksen materiaalisen perustan ja
merkiten sen paluuta, mikä on torjuttu:
aivojen & merkin. Näin Panopticon on
124