RUNOUDEN PUOLUSTUS

liografisen teorian perinteistä käsitystä, jonka pohjana on raamatullinen,
liikkumatonta ja pyhää alkuperää hakeva malli, tekstuaalista ”transmissiota”
ei tulisi ymmärtää vain ”rapautumisen” mielessä vaan myös
sarjana yhä uusia aakkosellisia esityksiä.
Kaikki varhainen kreikkalainen kirjoitus kantaa a/kirjallisen sanataiteen
leimaa ja yhtä hyvin lyriikan kuin epiikankin mitoissa säilyy piirteitä
viime mainitulle tärkeistä mieleenpainamisjärjestelmistä. Kysymys kuuluu,
mikä oli kreikkalaisen aakkoskirjoituksen vaikutus – epiikassa yhtä hyvin
kuin lyriikassa – näihin arkaaisiin muotoihin. Missä määrin lyyrinen ja
eeppinen runous omaksuvat selkeästi uusia tekstuaalisia piirteitä sen
jälkeen, kun aakkosto tulee käyttöön osana a/kirjallista kulttuuria, jolla on
takanaan pitkä niin eeppisten kuin lyyristenkin muotojen historia. Kreikkalainen
aakkosto ei synnyttänyt lyriikkaa tyhjästä eikä liioin voida sanoa,
että tietty teknologia olisi määrännyt tietyn kirjallisuuden muodon. Mikään
ei koskaan ole täysin uutta. Silti ”sama” saa uusia merkityksiä uusissa
teknologisissa yhteyksissä. Kirjoituksen teknologiat vaikuttavat runouteen
tavoilla, joita on usein vaikea esittää tarkasti, mutta joista siitä huolimatta
tulee osa sen merkityksiä. Tässä erityistapauksessa saattaa olla hedelmällisempää
keskittyä lyyrisen runouden perittyjen tai sisäisten ominaisuuksien
sijasta niihin ”lukuefekteihin”, jotka aakkosto lyriikalle tarjosi –
mukaan lukien pidemmällä aikavälillä toteutuneet kuten mahdollisuus
lukea lyyristä runoutta sen laulamisen sijasta. Tämä tarkoittaa, että
lyriikan merkitys uuden median puitteissa muuttuu. Kun lyyrinen runo
alkuaan saattoi olla vain skripti esittämistä tai laulamista varten, uusi tilanne
loi mahdollisuuden muodoltaan tekstuaaliseen runouteen.
Aakkosten keksimisen jälkeen tärkein kielen toisintamista koskeva
teknologinen vallankumous länsimaissa oli kirjapainon keksiminen vuonna
1451 (kiinalaiset olivat painaneet kirjoja jo 800 vuotta aiemmin).
Kreikkalaisen aakkoston ja kirjapainotaidon keksimisen välillä toteutui toki
myös muita tärkeitä teknologisia uudistuksia, mukaan lukien roomalaisen
aakkoston ja muun roomalaisen kirjoituksen keksiminen, uusien ja
tehokkaampien kirjoituspintojen valmistaminen sekä koodeksien,
kirjoitusjärjestelmien ja kirjojen kehittyminen. Mikään näistä ei kuitenkaan
ollut vaikutuksiltaan yhtä kauaskantoinen kuin Gutenbergin paino.
Kirjapaino ilmaantuu kirjan historian varsin myöhäisessä vaiheessa;
silti vasta sen myötä käynnistyi niin sanoaksemme Kirjan Aikakausi,
ajanjakso jolloin kirjoitusta voitiin levittää ennennäkemättömän laajasti.
Jos näyttämöä voidaan pitää kirjoituksen transkriptiivisten ja mieleenpainamisfunktioiden
paradigmana, kirja puolestaan on sen tallennusfunktion
paradigma. Se on kirjoituksen oma näyttämö, , ei välivaihe
241