RUNOUDEN PUOLUSTUS

Pohjois-Amerikan sodanjälkeisessä
runoudessa on käsitykseni mukaan viljelty varsin vähän
nimenomaan hämärää ja outoa,
mutta ei kuitenkaan keksittyä sanastoa.
Briggflats hyödyntää juuri
tätä mahdollisuutta: voimme kuvitella
pienen lukijapiirin, jolle tämä
sanasto voi olla tuttukin, mutta silti Buntingin
ensisijaisen yleisön ovat aina muodostaneet
lukijat, joille se on läpinäkymätöntä –
eikä tätä voida erottaa runon tehosta &
ominaismusiikista.
Tämä esimerkkien sarja kytkeytyy
ryhmään proosamuotoisia
runoja, joiden syntaksi kiertyy
ulospäin avoimella tai
ratkaisemattomalla tavalla. 38 Nämä ”räjäytettyyn lauseeseen”
nojaavat teokset voidaan rinnastaa
toiseen nykyrunouden näkyvään
suuntaukseen – syntaktisesti
säännönmukaisempien, ”tiukasti”
rakennettujen lauseiden sarjallistamiseen
(rinnastamiseen)
niin sanotussa ”uuslause” [New Sentence] -
kirjoituksessa.
Clark Coolidgen improvisatorisissa säkeenlaajennuksissa
pidättäydytään sulkemasta
38 Ajattelen tässä muun muassa seuraavia teoksia: Coolidgen Quartz Hearts &
Weathers; Christopher Dewdneyn Spring Traces in the Control Emerald Night;
Peter Seatonin The Son Master, Crisis Intervention, & Piranesi Pointed Up;
James Sherryn Popular Finction; George-Therese Dickensonin Tranducing;
Jerry Estrinin In Motion Speaking; Abigail Childin From Solids; Lynne Dreyerin
White Museum; Diane Wardin Never Without One -kirjan proosatöitä & useita
Steve Bensonin performanssien transkriptioita.
119