RUNOUDEN PUOLUSTUS

kokemus. (”Mikä
oli ensimmäinen tekstuaalinen kokemukseksi?”)
Monilla tuntemillani runoilijoilla
on itseni tapaan ollut ”oppimis”-
vaikeuksia
tällä alueella: puhuisin tässä yhteydessä
vastarinnasta – pelosta
tai kieltäytymisestä alistua
sääntöjen hallitsemalle maailmalle / sanalle,
”säännellyn yhteiskunnallisen järjestyksen” kieleen
kirjoittamiselle.
En ole valmis hyväksymään Lacanin –
kuvausta tästä prosessista: me ilmaannumme [from]
”amniotic fluid [in]to semiotic fluidlessness”; 46
ei ole mitään
”esisymbolista”
vaihetta vaan vain erilaisia
suhteita
kieleen
jotka ovat
jatkuvasti potentiaalisesti yhtä aikaa läsnä & samalla tavoin jatkuvasti
potentiaalisesti pois
suljettuja.
Alistumisen pelko ja silti halu uppoutua –
kehä ei koskaan umpeudu tai purkaudu,
sillä kieleen uppoutumisen vaarana on
että menetät yhteyden juuri siihen aineellisuuteen
joka siitä alun alkaen teki niin loputtoman
kiehtovan.
what if I were to scream
”I am the light and the way”
//the poem would recede
46 Runostani ”Blow-Me-Down Etude”, Rough Trades (Los Angeles: Sun &
Moon Press, 1991), s. 104.
134