RUNOUDEN PUOLUSTUS

& kommentoi:
Lukija ja kirjoittaja, ”sinä ja minä”, ovat tällaista kieltä matkalla
roskakieleksi ja ei-kieliksi, ja takaisin, rappeutuneita, räjähtäneitä
ja yliladattuja julkisen ja yksityisen puheen järjestelmiä. Tästä
ympäristöstä ei ole mitään sisäistä pakotietä. USA TODAY:n
kaltaiset vaikutusvaltaiset pakottamisen äänitorvet sekottavat
alkukirjaimet U.S. koko ajan yhtäältä omaan toimittajakuntaansa
ja toisaalta pronominiin ’us’, ’me’, niin että ’me’ luemme että ’me’
riemuitsemme Salvadorin armeijan etenemisestä tai että ’me’
käymme tänä kesänä tanssiaisissa enemmän kuin koskaan ennen.”
18
Tai kuten Perelman kirjoittaa ”Binaryssa”: ”Finally the I
writing / and the you reading (breath still misting
18 Bob Perelman: ”Notes on The First World”, Line 6 (1985), 101,108-109; luento
esitettiin alun perin Vancouverin New Poetics Colloquiumissa. Lainattu runo
samoin kuin seuraavat lainaukset ovat kirjasta The First World (Great
Barrington, Mass.: The Figures, 1986). – ”Kunpa vain juoni jättäisi ihmisten
rauhaan”, Perelman kirjoittaa tekstissään ”Anti-Oedipus” (s. 20). Perelmanin
intohimoista kieltäytymistä asettumasta taloksi runoonsa ja hänen vaatimustaan,
joka merkitsee irtautumista lamaannuttavasta sosiaalisesta hypnoosista, ei kuitenkaan
noin vain voida tulkita ”absorption esteiksi” – siitä huolimatta, että hänen
runouttaan leimaa selkeä tietoisuus itsestään runoutena & suora kääntyminen
lukijan puoleen. Perelman on nimittäin luonut runoutta, joka on hauskaa, poliittista
ja mukaansatempaavaa – etäännyttämättä itseään lukijasta tavoilla, joihin
olemme tottuneet. Eräässä äskeisessä haastattelussa Perelman nimenomaan torjui
ajatuksen, jonka mukaan se, että hänen runonsa eivät käytä kausaalista ykseyttä
(eivät ole ”pieniä novelleja”), tekisi niistä epäyhtenäisiä. ”China”, teksti kirjasta
The First World, ”noudattaa kieliopillisesti, temaattisesti ja poliittisesti yhtenäistä
sävyä. Se ei missään tapauksessa ole jotakin, joka heittäisi lukijan raiteilta kuin
lapsuuden leikkijunan, viskoisi sinne tänne kunnes putoat.” Kuva raiteltaan suistuvasta
junasta on täsmällinen ilmaisu antiabsorptiivisen luennan tuottamalle vaikutukselle.
George Hartleyn Berkeleyssä 1986 tekemä haastattelu, lainattu tekstissä
”Jameson’s Perelman: Reification and the Material Signifier”, joka on
luonnos Hartleyn väitöskirjan (University of Mexico) yhdeksi luvuksi; ei mukana
samannimisessä jaksossa Hartleyn julkaistussa Textual Politics of the Language
Poets (Bloomington: Indiana University Press, 1989).
90