RUNOUDEN PUOLUSTUS

kolme tai neljä loikkaa heitolla,
sekoja suunnitellen niin kuin se olisi
menossa pois kysymyksestä, kun
törmäät tyyppiin
jolla on puhevikoja ja hansikkaan kokoinen käsi:
ei kone silmässäsi
vaan tikkaat
mielessäsi – kaksi yhdestä,
viisi kolmeentoista & homman ydin
pintaan, pinnallistavat
froteekangasfriikit
ja puuvillapuimureitten heitot.
Joskus, yksin yöllä, vaipuessa
johonkin unen tuolle puolen,
hermona hutkien kierteen & kaarteen
sääntöpuolia ennakoita,
ryömien kohti sitä asemaa joka
on tulinen kuin kehtolaulu, horjahdellen
pikaisuuden ja pikaistuksen
vedenjakajalla, varoen telineitä,
kaappeja, nootteja, nurkkia &
naisia; ladaten lakillisia
sivuttaista mietiskelyä
porealtaiden kehäteattereihin, nuivia
matkatavaraluiskia, matkamuistoiksi jäykkiä
brokadipaikanpitäjiä, liinavaatekaappeja
aidoin polymeerikanneloinnein, rujosti
suuntimoituna kohti täysin tarkkailtavan tekstinvälityksen
ja rajattupääsyisen käyttöliittymän
toksohiuksista profiilia
– kohde, mauton
pikku juttu kaiken tämän painon alla
märehtii, taipuu
napaillen ja nykien ennen kuin
luiskahtaa tyhjyyteen.
189