RUNOUDEN PUOLUSTUS

ikkunan ulkopuolella ”kaiken yötä” vasta kun
kompastut siihen, viime hetken paniikki
että se on sammutettava, isot rivitalot nyt
sen tilalla, missä joudut asumaan. Meni sitten
junalla, autolla, bussilla tai jalan se vie pidempään kuin
osasi odottaa mutta viiveellä on ihan oma tuoksunsa
joka ei petä. Määränpäät eivät, ole niin
nopeasti kaikkoavia pisteitä. Visuaalinen mielikuvitus:
mitä se vaatii erottaa taivaanrannan rykelmästä,
kahvan reunasta. Vilkaisen sivuun & havaitsen
sen aika lailla samaksi. ”Sama hattu”, ”kengännauha”, ”nukkamatto”.
Paitsi että on tehtävä niin paljon enemmän kuin
sinulta ikinä voitaisiin ”odottaa”.
Kyse ei ole siitä että ihmeitä saadaan aikaan, eikä että me
tuotamme niitä pyyhkiessämme pois kaikki
sen toisen elämän rippeet jota koko ajan pidämme
parhaana mahdollisena. Aloittaen tästä
uudesta pisteestä, järvien toimiessa erottimina ymmärryksellemme,
28