RUNOUDEN PUOLUSTUS

irrallisuutta, ilmentävät sulkeumaa.
Muurarin kädet vyöttävät itsensä
torjuntaa vastaan, väistävät lupausta, absorboivat
alistamisen. Revityssä ajassa
ei-koskaan ja
kuitenkin välillä ne purkautuvat
sydämen turhan
kaipauksen huuruun.
Muurarin kädet löysivät
hetken aineettomien
kappaleiden elohopeasta:
aistimuksen lentona vasten vuoroa,
painolastia, johtotähteä. Varjoon
vajoten muurarin kädet,
polvet, niska, suu, päänahka,
nivuset, vatsa, silmät
liukenevat myrskyyn, pilveen,
hiekkaan, kristalliin, haaraan, mutkaan,
lahteen, painanteeseen, huokaukseen, rantaan.
Muurarin kädet ovat
yhdensuuntaisen samanaikaisuuden lumous,
sulatetun arvaamattomuuden vertauskuva.
Ne lyyhistyvät
liimapaperiseksi siluetiksi, lentävät
maahan lyötyinä, laulaa loilottavat
piittamattoman limittäisyyden ilmeiseen
tahtiin. Ammoisten ahdinkojen, ryysyisten
ryöppyjen ja hylättyyden
hiilten yksinlentona muurarin
kädet kaiuttavat vaisua, synkkää säveltä.
Muurarin kädet murtavat
muurarin sydämen
hiljaisuuden. Muurarin kädet
ovat kauttaaltaan yhtä tiheät kuin ohut
utu joka peittää näkyvistä muurarin näkökentän
kalustetun ruuman.
Muurarin kädet
221