RUNOUDEN PUOLUSTUS

eivät olleet yritys hyödyntää luovasti
tarkkaamattomuutta; päinvastoin Breton
torjui runoilijat, jotka hänen mielestään noudattivat
moista dadaistista tai konstruktivistista ohjelmaa. Surrealismi –
Bretonin propagoimassa muodossa – on radikaaleimmin
absorptiivista runoutta, mitä kuvitella saattaa; sen
tavoitteena ei ole keinotekoisuuden korostaminen vaan ”surreaalisuuden”
paljastaminen. Silti sen menetelmiin
sisältyi myös antiabsorptiivisia
tekniikoita tämän
”syvemmän”, absorboivamman todellisuuden saavuttamiseksi.
Myös venäläisten futuristien Hlebnikovin & Aleksei
Hrutshenikin keksimä zaum-runous on kiinnostava
tässä yhteydessä. Zaum,
joka on käännetty merkityksentakaiseksi
& transrationaaliseksi, koostuu kielestä, jonka Hlebnikov
sanoi olevan ”tavallisen järjen rajojen
tuolla puolen”. Se käyttää sanoja, joita ei löydy
yhdestäkään sanakirjasta ja jotka Hlebnikov menetelmässään
johti kvasimatemaattisesti liittämällä
eri juuritavuja ”rajoittamattomina
yhdistelminä, jotka edustavat sanojen ulkopuolella
toimivaa ääntä”. Vaikka näin syntyvä runous
voikin näyttää läpitunkemattomalta tai antiabsorptiiviselta, Hlebnikov
uskoi, että zaum oli tärkeä läpimurto
kohti universaalisen – minä sanoisin
”transabsorboituvan” – kielen luomista.
Entä loitsut ja manaukset, niin sanotut taikasanat, paganismin
pyhä kieli, sanat kuten ”shagadam, magadam, vigadam, pitz,
patz, patzu” – ne... edustavat tietynlaista merkityksentakaista
kieltä kansan puheessa. Silti näillä käsittämättömillä sanoilla ja
loitsuilla on väkevä valta koko ihmiskuntaan ja välitön vaikutuksensa
ihmisen kohtaloon. Ne sisältävät voimallista taikuutta …
Monien kansakuntien rukoukset on kirjoitettu kielellä, joka on
käsittämätöntä rukoileville itselleen. Ymmärtääkö hindu vedoja?
108