RUNOUDEN PUOLUSTUS

ulospäin, projektiilinomaisesti, itsetyytyväistä
korvaa, mukaherkkää
sopivaisuutta, politessea uhmaten – ”contesting
the social ground” hylkäämättä sitoutumistaan
merkityksen sosiaaliseen muodostumiseen.
Andrewsille – samoin kuin Perelmanille & Brossardille –
antiabsorptiivisuus on
poliittinen teko; teksteissä ”I Guess Work the Time Up”,
”Confidence Trick” & ”Shut Up” Andrews on
tuottanut antiabsorptiivista kirjoitusta, joka
on pikemmin sosiaalisesti
refraktiivista kuin esteettisesti läpitunkematonta. 21
Suoraa kääntymistä yleisön puoleen taas voidaan
käyttää absorboivan lukemisen edistämiseen, kuten esimerkiksi
David Antinin ”talks/monologues”-teksteissä, joissa hän
pyrkii elvyttämään runoutta tekemällä läsnäolevasta
yleisöstä sen keskeise aiheen & ja hienovaraisemmalla tasolla riisumalla
lukijan tai yleisön skepsistä myöntämällä niiden &
oman läsnäolonsa. Näin
alkaa eräs hänen teoksensa, joka, kuten suurin
osa hänen tuoretta runouttaan, perustuu live-esityksen
transkriptioon ja näin – kirjoituksena – simuloi
henkilökohtaisen kommunikaation
välittömyyttä (tai tähdellisyyttä, kuten Antin itse sanoo):
ive called this talk tuning and you probably have no very good
idea of what i am going to talk about ... though I have a
considerable notion of the terrain into which I tend to move and
the only way im going to find out whether it was worth doing or
not is when I hear what ive got which has been my way of
21 Vancouverin New Poetics Colloquiumissa Andrews luki otteita teoksestaan I
Don’t Have Any Paper So Shut Up (or Social Romanticism) (Los Angeles: Sun &
Moon Press, 1999), jolla on yhtymäkohtia hiukan aiempaan tekstiin ”Confidence
Trick”. Vancouverissa Andrews luki myös otteita tekstistä ”Total Equals What:
Poetics and Practice”, julkaistu sittemmin: Poetics Journal 6 (1986).
93