08.11.2014 Views

RUNOUDEN PUOLUSTUS

RUNOUDEN PUOLUSTUS

RUNOUDEN PUOLUSTUS

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

tallentamisen seurauksena – niin että kyse on enemmän mallintamisesta<br />

kuin tallentamisesta.<br />

Kun ymmärrämme kirjoituksen tällä tavoin, se kertoo meille aina<br />

enemmän kuin yrittääkään, sillä se sisältää aina kaikkien tarjoamiensa<br />

kertomusten ohella kertomuksen omasta kertomisen tavastaan. Silti ei ole<br />

kyse hännästä hetkuttamassa koiraa [tail wagging the dog] niin kuin<br />

kirjallisuudentutkimuksessa usein oletetaan, vaan koiran ketkuiluista [the<br />

tale of the dog] – vaikka jos koira osaisi puhua, ymmärtäisimmekö me sen<br />

haukun vaiko vain sen piinan?<br />

Tässä olettamassani mallissa ei ole kyse siitä, että yksi teknologia<br />

syrjäyttäisi toisen, enkä liioin esitä että kielen teknologiassa tapahtuvat<br />

muutokset johtaisivat sosiaaliseen tai kulttuuriseen edistykseen. Aakkosellinen<br />

teknologia ei korvaa suullista yhtään enempää kuin autot korvaavat<br />

kävelemisen. Silti se muuttaa tasapainoa, ja kirjoitus vuorostaan<br />

rekisteröi tämän muutoksen. Edeltäähän runouskin proosaa, mutta proosa<br />

ei silti hävitä runoutta. Itse asiassa proosa on yhtä lailla runouden<br />

vihollinen kuin sen kumppani tai täydentäjäkin. Proosa on tappanut runouden<br />

jo monta kertaa, mutta viesti ei vain näytä menevän perille. Mutta<br />

ehkä syynä onkin, että runous on vampyyrimedia, joka imee veren muista<br />

kirjoituksen muodoista ja jättää ne hengettömiksi samalla kun itse elää<br />

ikuisesti oman kuolevaisuutensa kustannuksella. Juuri tästä syystä runous<br />

usein muuntuukin proosaksi – luopuu aavevoitoistaan historiallisen<br />

olemassaolonsa hyväksi.<br />

Kaikkina aikoina osa runoudesta pyrkii toteuttamaan (löytämään)<br />

sen, mikä on tehtävissä käyttäen uusimpia saatavilla olevia teknologisia<br />

keinoja ja näiden puitteissa, kun taas toinen osa siirtää kirjoittamisen<br />

nykyhetkeen aiemman teknologisen ja historiallisen vaiheen muotoja ja<br />

sisältöjä. Kumpikaan ei ole väärä enempää kuin takuuvarmakaan menetelmä,<br />

mutta yhden arvioiminen toisesta perityillä kriteereillä on harhaanjohtavaa.<br />

Havelock jatkaa spekuloimalla, että kreikkalainen lyyrinen runous<br />

on aakkoston tuote – jälkimmäisen mahdollistaessa ”minän” abstrahoinnin<br />

ja yksilöllisen lyyrisen minän kehittymisen. Tämä ajatus mukailee<br />

Bruno Snellin aiempaa hellenofiilistä argumenttia, jonka mukaan<br />

kreikkalaiset keksivät lyriikan samaan aikaan kaupunkivaltion eli poliksen<br />

ilmaantumisen kanssa. Kirjoituksen ”minä” ilmaantuu samanaikaisesti<br />

kreikkalaisen aakkoston kanssa. Ja lyriikan kintereillä ilmaantuu myös<br />

satiiri – Sapfo ja Arkhilokhos – sekä kansalaisyhteiskunta (kreikkalaisessa<br />

muodossaan. Siinä missä varhainen kreikkalainen lyyrinen runous sepitettiin<br />

laulettavaksi musiikin säestyksellä, varhaisen satiirisen runouden<br />

kohdalla oli toisin. Lyriikka ja satiiri edustivat muodollisesti innovatiivista<br />

239

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!