RUNOUDEN PUOLUSTUS
RUNOUDEN PUOLUSTUS
RUNOUDEN PUOLUSTUS
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
tallentamisen seurauksena – niin että kyse on enemmän mallintamisesta<br />
kuin tallentamisesta.<br />
Kun ymmärrämme kirjoituksen tällä tavoin, se kertoo meille aina<br />
enemmän kuin yrittääkään, sillä se sisältää aina kaikkien tarjoamiensa<br />
kertomusten ohella kertomuksen omasta kertomisen tavastaan. Silti ei ole<br />
kyse hännästä hetkuttamassa koiraa [tail wagging the dog] niin kuin<br />
kirjallisuudentutkimuksessa usein oletetaan, vaan koiran ketkuiluista [the<br />
tale of the dog] – vaikka jos koira osaisi puhua, ymmärtäisimmekö me sen<br />
haukun vaiko vain sen piinan?<br />
Tässä olettamassani mallissa ei ole kyse siitä, että yksi teknologia<br />
syrjäyttäisi toisen, enkä liioin esitä että kielen teknologiassa tapahtuvat<br />
muutokset johtaisivat sosiaaliseen tai kulttuuriseen edistykseen. Aakkosellinen<br />
teknologia ei korvaa suullista yhtään enempää kuin autot korvaavat<br />
kävelemisen. Silti se muuttaa tasapainoa, ja kirjoitus vuorostaan<br />
rekisteröi tämän muutoksen. Edeltäähän runouskin proosaa, mutta proosa<br />
ei silti hävitä runoutta. Itse asiassa proosa on yhtä lailla runouden<br />
vihollinen kuin sen kumppani tai täydentäjäkin. Proosa on tappanut runouden<br />
jo monta kertaa, mutta viesti ei vain näytä menevän perille. Mutta<br />
ehkä syynä onkin, että runous on vampyyrimedia, joka imee veren muista<br />
kirjoituksen muodoista ja jättää ne hengettömiksi samalla kun itse elää<br />
ikuisesti oman kuolevaisuutensa kustannuksella. Juuri tästä syystä runous<br />
usein muuntuukin proosaksi – luopuu aavevoitoistaan historiallisen<br />
olemassaolonsa hyväksi.<br />
Kaikkina aikoina osa runoudesta pyrkii toteuttamaan (löytämään)<br />
sen, mikä on tehtävissä käyttäen uusimpia saatavilla olevia teknologisia<br />
keinoja ja näiden puitteissa, kun taas toinen osa siirtää kirjoittamisen<br />
nykyhetkeen aiemman teknologisen ja historiallisen vaiheen muotoja ja<br />
sisältöjä. Kumpikaan ei ole väärä enempää kuin takuuvarmakaan menetelmä,<br />
mutta yhden arvioiminen toisesta perityillä kriteereillä on harhaanjohtavaa.<br />
Havelock jatkaa spekuloimalla, että kreikkalainen lyyrinen runous<br />
on aakkoston tuote – jälkimmäisen mahdollistaessa ”minän” abstrahoinnin<br />
ja yksilöllisen lyyrisen minän kehittymisen. Tämä ajatus mukailee<br />
Bruno Snellin aiempaa hellenofiilistä argumenttia, jonka mukaan<br />
kreikkalaiset keksivät lyriikan samaan aikaan kaupunkivaltion eli poliksen<br />
ilmaantumisen kanssa. Kirjoituksen ”minä” ilmaantuu samanaikaisesti<br />
kreikkalaisen aakkoston kanssa. Ja lyriikan kintereillä ilmaantuu myös<br />
satiiri – Sapfo ja Arkhilokhos – sekä kansalaisyhteiskunta (kreikkalaisessa<br />
muodossaan. Siinä missä varhainen kreikkalainen lyyrinen runous sepitettiin<br />
laulettavaksi musiikin säestyksellä, varhaisen satiirisen runouden<br />
kohdalla oli toisin. Lyriikka ja satiiri edustivat muodollisesti innovatiivista<br />
239