RUNOUDEN PUOLUSTUS

entrapping myself and the reason ive chosen to entrap myself
rather than to prepare in advance a precise set of utterances
has been that I felt myself ive written things before this in
the natural vacuum that is the artificial hermetic closet that
literature been in for some time and the problem for me is in
the closet confronting a typewriter and no person so that for
me literature defined as literature has no urgency it has need
of address there are too many things no there are not too
many things there are only a few things you may want to talk
about but there are too many ways you could talk about them
and no urgency in which way you choose to talk about them
there are too many ways to proceed too many possibilities for
making well crafted objects none of which seem particularly
necessary 22
Seuraavassa palaan
pohtimaan runon sisäistä
rakennetta, jättäen hetkeksi syrjään
sen suhteen lukijaan:
Eräs keino tuottaa runoa, joka imaisee
lukijan huomion, on luottaa sen elementtien
ykseyteen & tehdä jokaisen elementin
& suhteen kausaalinen välttämättömyys silmiinpistävästi ja välittömästi
ilmeiseksi. Diderot – puhuessaan maalaustaiteesta (mutta
ajatus on siirrettävissä) – vaati kaikkien sellaisten yksityiskohtien
eliminointia, jotka – olivat ne miten puhuttelevia hyvänsä – eivät
suoraan & väistämättömällä tavalla myötävaikuttaneet aiheen
mahdollisimman dramaattiseen & ilmaisevaan
esittämiseen: ”Sepitteessä ei saa olla
ainuttakaan turhaa hahmoa, yhtään ylimääräistä lisäkettä.
Aiheen pitää olla yksi.” 23 Sata vuotta myöhemmin tapaamme tämän
saman asenteen kaiun
Poundin imagistisissa
22 David Antin, Tuning (New York: New Directions, 1984), ss. 105-106.
23 Lainannut Fried, s. 84. Tässä yhteydessä ohimenevä alkukielinen lainaus Diderot’lta
voitaisiin varmasti tulkita suorastaan liikuttavan ylimääräiseksi: ”acune
figure oisive, ecun accessoire superflu. Que le sujet soit un.”
94