RUNOUDEN PUOLUSTUS
RUNOUDEN PUOLUSTUS
RUNOUDEN PUOLUSTUS
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Ikimuistettavuuden taide<br />
Suomentanut Leevi Lehto<br />
Melkein lukukelvottomaksi hyperdisainatun Wired-lehden tammikuun<br />
1999 numero läväyttää runoilija ja zen-munkki Norman Fischeriltä poimitun<br />
sitaatin peräti kolmelle monivärisivulleen: ”Todellinen teknologia –<br />
kaikkien muiden teknologioidemme takana – on kieli.” Tämä hyödyllinen<br />
motto, joka tuo mieleen käsityksen kielestä tekhnenä Jerome Rothenbergin<br />
kolmekymmentä vuotta sitten esipuheessaan antologiaansa<br />
Technicians of the Sacred tarkoittamassa mielessä, ilmestyy uusille<br />
sähköisille viestintätekniikoille omistetussa paperilehdessä, oudossa välialueen<br />
julkaisussa, jonka toinen jalka on tukevasti painetussa menneisyydessä<br />
kun toinen jo valmistautuu potkaisemaan pallon digitaaliseen<br />
tulevaisuuteen. Mutta minkä pallon? Missä menneisyydessä? Mihin tulevaisuuteen?<br />
Ja sitä paitsi: kuka keksi kielen? Tämän kysymyksen joudumme<br />
ehkä jättämään antropologeille ja teologeille, mutta kirjoituksen keksimisen<br />
esihistoria – länsimaissa – sen sijaan on pitkä ja kohtuullisen hyvin<br />
dokumentoitu, alkaen sumerien nuolenpäistä ja egyptiläisten hieroglyfeistä<br />
(noin 5000 vuoden takaa) ja jatkuen pohjoisseemiläisiin, foinikialaisiin<br />
ja hepreankielisiin konsonanttipohjaisiin käsikirjoituksiin eli skripteihin.<br />
(niinkin varhain – kuin 3700 vuotta sitten), joita sitten pian seurasi<br />
kreikkalainen aakkosto (2700–2800 vuotta sitten).<br />
Näiden kirjoituksen kehitysvaiheiden teknologista merkitystä ei voi<br />
yliarvioida. Pohjoisseemiläisten, foinikialaisten ja heprealaisten (esi)aakkoselliset<br />
skriptit, jotka koostuivat 22 kirjaimesta, kaikki konsonantteja,<br />
poistivat tarpeen painaa mieleen satoja ja taas satoja kirjainmerkkejä<br />
jotka olivat olleet välttämättömiä aiemman kirjoituksen tulkitsemiseksi, ja<br />
loivat keinot puhutun kielen äänteiden esittämiseksi, jotka ovat edelleen<br />
kaikkien länsimaisten kirjallisuuskäsitysten perustana. Kreikkalaiset hyödynsivät<br />
ja kehittivät tätä järjestelmää luoden 24 merkistä (joista seitsemän<br />
vokaalia) koostuvan kirjaimiston. Kreikkalainen aakkosto oli helppo<br />
muodostaa, tulkita ja lausua. Teoksessaan The Muse Learns To Write:<br />
Reflections on Orality and Literacy from Antiquity to the Present Eric<br />
Havelock kertoo tarinan näiden aakkosten kehityksestä ja toteaa, että<br />
klassisen Kreikan kansalaisyhteiskunta kontrolloi omaa siirtymistään<br />
alkuperäisestä oraalisuudesta kirjoitukseen käyttäen itse keksimäänsä<br />
järjestelmää, joka lisäksi soveltui erityisen hyvin puhutun kreikan äänteiden<br />
esittämiseen. Nerokasta kreikkalaisessa aakkostossa oli nimen-<br />
234
Change language