RUNOUDEN PUOLUSTUS

tai käsitteellistämällä tekstin, siirtämällä
sen aikaansaadun
kokemuksen piiristä
pelkän tekniikan demoamisen
valtakuntaan.
Tämä on aiheena suuressa osassa
tuotantoani.
Nämä pohdinnat viittaavat siihen, että absorptioon
voidaan päästä myös ilman läpinäkyvyyttä, kausaalista
ykseyttä tai perinteistä mittaa, ja
että näiden keinojen hylkääminen
voi olla välttämätöntäkin
lukijan huomion vangitsemiseksi.
Mutta miksi huolehtia vangitsemisesta (teatraalisesta
tehokkuudesta)? Päätellen ihmisten ilmeistä
busseissa & biitseillä nykyajan
bestsellerit onnistuvat tosiaan ”lumoamaan” juuri kuten
takakansitekstit lupaavatkin. Miten tämä oikeastaan
eroaa yllä tarkastelluista lumovaikutuksista?
Ensinnäkin:
ei-absorptiivisin keinoin mahdollistettu
voimakkaampi, teknologisoitu
absorptio voi johtaa lukijan
absorboitumiseen tavallaan ideologisoidumpaan
tai politisoidumpaan tilaan; ellei peräti –
– vähemmän ohjelmallisesti ilmaisten –
sellaiseen, joka todella voi imaista: ei
korvikkeeseen vaan, lopultakin, itse
asiaan.
Silti ajatus kirjallisuuden
kehnoimmistosta suuriäänisesti tarjoamassa
lumovoimaista fiktiota yhdessä tällaisten teosten
herättämien lukuisten
epäilysten kassa
112