RUNOUDEN PUOLUSTUS

ajat kuultavammin
keinotekoisiksi ja ottaa paradigmojensa väistämätön
riittämättömyys hedelmälliseen käyttöön sen sijaan,
että joko kieltäisi sen tai tyytyisi valittelemaan sitä.
Voimme kuvitella kaksi vastakkaista napaa,
jotka sen sijaan että muodostaisivat jonkin paremman didaktiikan,
hyytyvätkin mahdollisuuksien kentäksi
joka vuorostaan romahtaa (muuttuu) taas uudenlaisiksi
kuvallisuuksiksi. Tämä olisi halun kritiikkiä:
kylvämistä sadonkorjuun sijasta.
Mukaillakseni Steve McCafferyn käsitteitä esseessä ”Writing as a
General Economy”, tässä luonnosteltu tulkinnan
talous ei ole (sisältöjen, keinojen) kasaamisen
hyötykeskeistä ”rajoitettua taloutta”, vaan ”ei-käytettäväksi” vuoksi,
purkaukseksi, vaihdoksi tai jätteeksi ymmärrettyjen
merkitysten ”yleistä taloutta”. Yksittäisen runon talous voidaan
ymmärtää joko rajoitetuksi tai
yleiseksi. Osa runon merkityksestä voi hyvinkin
koostua sen pyrkimyksestä kasata; silti sen
teksti voi sisältää tasapainoa horjuttavia tekijöitä – virheitä,
tiedottomia elementtejä, julkaisemisen ja uudelleen julkaisemisen
konteksteja & niin edelleen – mikä rapauttaa jokaisen kasaamisyrityksen,
jossa niitä ei oteta huomioon.
McCafferyn yleisen talouden ajatus on peräisin
Bataille’lta, jota hän lainaa:
Yleinen talous – ensimmäisessä merkityksessään – tekee ilmeiseksi,
että energiaa tuotetaan liikaa, ja että tätä ylijäämää ei
määritelmän mukaan voida käyttää. Ylijäämä … voidaan hävittää
tai hukata vain täysin tarkoituksettomasti ja siten vailla merkitystä.
McCaffery jatkaa:
72