RUNOUDEN PUOLUSTUS

tisen kautta välinpitämättömään &
hypnoottiseen.
Absorption & keskeytysten draama on teema, joka
toteutetaan tyrmäävän kirjaimellisella tarkkuudella
Beckettin Krapps’s Last Tape -teoksessa. 53 Kuunnellessaan
nauhaansa Krapp vaipuu eräänlaiseen haltioituneeseen itseabsorptioon,
joka viittaa unelmointiin. Krappin
”kuunteluasento” (”leaning forward, elbows on
table, hand cupping ear toward machine”) imitoi
maalaustaiteessa toistuvaa kuvaa täydellisesti
uppoutuneesta lukijasta tai kirjoittajasta kirjan tai sivun ylle
kumartuneena. Monilla tavoin tämä kuva Krappista
nauhurin ylle kumartuneena edustaa alkuperäistä kuvaa
lukemisesta & siten myös kirjoittamisesta. Krapp
näyttää osoittavan, että nauhan käynnistämisen ja pysäyttämisen ja
välillä taakse- tai eteenpäinkelausten luomat
jatkuvat keskeytykset tekevät
kokemuksesta sitäkin intensiivisemmän: tässäkin
antiabsorptiivinen tekniikka absorptiivisen tavoitteen palveluksessa.
Itse asiassa juuri ne särökohdat joissa nauha
äkisti pysäytetään – kohdat joissa
lukijan absorboituminen voisi näyttää
katkeavan – ovat vain omiaan lisäämään näytelmän
dramaattista voimaa. Beckettin terävästi
leikatuilla katkoksilla on lumoava
teatraalinen vaikutuksensa. Se, mitä Krapp koko ajan
käynnistää ja katkoo, on ”visio” seksuaalisesta & henkisestä ykseydestä,
absorptiosta
jota hän ei voi pitää yllä eikä liioin halua
palauttaa, mutta joka on sitäkin voimallisempaa,
koska sen on päätyttävä. Näytelmän päätteeksi
soitetaan keskeytyksettä jakso, jota siihen asti on koko ajan yhä
uudelleen ja uudelleen katkottu:
53 Samuel Beckett: Krapp’s Last Tape (New York: Grove Press, 1960), ss. 9-28.
143