RUNOUDEN PUOLUSTUS

jokaiselle.” Ääni
on tulo – enkelten
olkavyö. Ikävystyynyt.
Jatke ei ole koskaan muuta kuin sisällön muoto. ”Tiedän
miten tunnet, Joe. Kenkäpä tahtoisi myöntää että
tyttönsä on noin fiksu.” ”Tunnen miten tiedät,
Joe, myöntää noin fiksu tahtoisi että tyttönsä kenkäpä on.”
Häälyvän kaltaisen lainen – ulostukseen, alas
putkeen, pako karjaan. Ylvään tyyni ja pullisteleva.
Kullisteleva. Huolenhuuhtelu
(kuolonsuutelu).
Tai: ”Nastaa täällä ihan jokaisen kanssa.” Lapsukset
löytävät uupumattomimmat tuppeumat, salakähmäisimmät
kuolinmessut.
Ylensyönnit, syliinlyönnit.
Siitämisin – pisin,
pesujauhe murehisin, silmänkääntöpsykoosi. Siispä:
möyhennetään röyhkeät, käristetään
rästit, pelastetaan pyhitetyt. ”Ellet seuraa
kulttuuria, kulttuuri seuraa
sinua.” Ritualistiset torkut, hiukka
piukat. Juova
juovaa
juovuttaa, kuin
juoksute. Veritukoshulppauma. ”Kesken kaikkea tätä
hässäkkää nuori Sir Francis Rose – lahjoiltaan kyseenalainen
kuvataitelija, jonka kanssa Gertrude Stein avioitui elämänsä viimeiseksi
vuosikymmeneksi – ilmaantuu kuin tyhjästä maalaus
mukanaan.” Jos sekoat häneen sekoat
metaforaan. ”Se
on realistinen paketti, se
on keskusteltavissa oleva paketti, se
ei ole lopullinen paketti.” Kaikenkaikkisuuden
lipevyys, kenties: aina jotain tihkuu
läpi.
Pinnoitamme näköjään yhtä ja samaa rengasta
uudestaan ja uudestaan, ilman pienintäkään lisäkitkaa. Tässä
49