08.11.2014 Views

RUNOUDEN PUOLUSTUS

RUNOUDEN PUOLUSTUS

RUNOUDEN PUOLUSTUS

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

Kuten Diderot sanoo, samalla (joskin tahattomasti) artikuloiden<br />

naisille seksistisessä yhteiskunnassa osoitetun roolin<br />

dilemman, ” Kyse on erosta naisen välillä, joka<br />

tulee nähdyksi, ja naisen joka<br />

esittelee itseään.” 17 Tämä erottelu<br />

on fiktio: tekstit kirjoitetaan luettaviksi tai kuultaviksi,<br />

toisin sanoen esitettäviksi; mutta se, missä määrin ”kertojan”<br />

tai ”kerrontatavan” sallitaan tulla huomion<br />

kohteiksi, vaikuttaa kokemukseen siitä, ”mitä”<br />

kerrotaan tai ”mitä” tekstissä<br />

”käy ilmi”. Myöskään runous,<br />

joka luonnostaan korostaa keinotekoisuuttaan, ei ole<br />

immuuni tälle dynamiikalle. Sillä runot<br />

eivät välttämättä tee katsojiaan tietoisiksi<br />

roolistaan lukijana, eikä tätä<br />

tietoisuutta toisaalta voida hävittää vain<br />

esittelemällä vahvan visuaalisia merimatkakohtauksia<br />

tai homeerisia seikkailuja.<br />

Monissa 1800-luvun lyyrisissä runoissa käytetään itseensä<br />

uppoutunutta rakastetun, jumalan tai<br />

runoilijan itsensä puhuttelua, joka – koska<br />

17 Lainannut Fried, s. 97; kursivointi lisätty. Diderot’n huomautus havainnollistaa<br />

miehen katseen määrittelemän naisen kaksoissidettä: tullakseen nähdyksi naisen<br />

on oltava passiivinen, mutta takaisin katsominen (kuten Manet’n Olympiassa)<br />

merkitsee itsensä paljastamista, huoraksi muuttumista. Näin nainen implisiittisesti<br />

arvotetaan subjektiksi, olennoksi joka on absorboitunut maailmaan sen sijaan<br />

että vaikuttaisi siihen. Kuten Nicole Brossard selkeästi osoitti puhuessaan<br />

teoksestaan Journal intime (Montreal: Editions Herber Rouges, 1984), subjektiivinen<br />

tila on naiselle petollinen, sillä se sisältää vaaran alistumisesta Diderot’n<br />

kuvaamaan malliin. Brossardin vastauksena on kirjoittaa ”intiimi päiväkirja”, siis<br />

käyttää naisille perinteisesti hyväksyttyä muotoa, mutta samalla hylätä tuon<br />

muodon keskeiset ennakkoehdot, ts. kieltäytyä absorboimasta lukijan katsetta ja<br />

sen sijaan siirtää tämä edelleen itsen muodostumisen keinotekoiseen/aktuaaliseen<br />

prosessiin: ”ma vie qui n’est qu’un tissu de mots” (s. 15). Tällaista<br />

muunnettua (voisi myös sanoa tyhjennettyä, evakuoitua) päiväkirjaa voi hyvällä<br />

syyllä kutsua runoudeksi.<br />

88

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!