RUNOUDEN PUOLUSTUS

antiabsorptiivinen tekniikka. Coleridgen
runo korostaa havainnollisesti sitä, miten vaikeaa antiabsorptiivisen
tekniikan liittäminen antiabsorptiivisiin tavoitteisiin oikeastaan on.
McGann perustelee esseessään ”Ancient Mariner:
The Meaning of the Meanings” vakuuttavasti, että Coleridgen
runoonsa liittämät tulkitsevat huomautukset auttoivat
aikalaislukijoita eläytymään muutoin
toivottoman muinaiseen aineistoon (pakanallinen taikausko &
varhaiskatolinen legenda); hänen hermeneuttinen
väliintulonsa toisin sanoen itse asiassa mahdollisti lukijan
absorboitumisen eriäviin & keskenään ristiriitaisiin historiallisiin &
ideologisiin näkökulmiin saamalla tämän näkemään tietyn jatkuvuuden
niiden ja omiensa välillä. Kuten McGann korostaa, Coleridge
näki tavoitteekseen ”kaiken tiedon” palauttamisen
”sopusointuun”, missä sopusointu ymmärretään runoilijan oman
anglikaanisen protestantismin ”korkeamman” valon luomukseksi. 20
Bruce Andrewsin uusin tuotanto tutkii
toisenlaista tekniikkaa lukijan läsnäolon käyttämiseksi
antiabsorptiivisiin tarkoituksiin. Andrewsin
yleisöhakuinen, haastava kieli
joka sisältää päällekäyvää slangia & karkeuksia
yksikön toisen persoonan syytöksillä & provokatiivisilla
kysymyksillä maustettuna (”Isn’t nature bored with your
devotion?” ”Hey, Fuckhead”) & ensimmäisen persoonan
vähättelyillä (”Mash me to a pulp”), vetoaa lukijaan ja käy
hänen kimppuunsa kollektiivisen syntaksimme & metaforisten
käytäntöjemme riistävän, rasistisen ja seksistisen
”yöpuolen” avulla. Andrews työntää esiin
sen sosiaalisen & ideologisen funktion, joka
kielitottumuksillamme on, vaikka me sen normaalisti
(siinä määrin olemme ne ”absorboineet”) sivuutamme ja
torjummekin. Sen sijaan että yrittäisi imaista
lukijan itseensä, runo säteilee
20 Ks. McGann: The Beauty of Inflections, osa 3, kpl I, erityisesti ss. 152-155,
160-161 ja 166-169.
92