RUNOUDEN PUOLUSTUS

Haluan tehdä selväksi, että en esitä ”yleistä” taloutta vaihtoehtona
”rajoitetulle” taloudelle. Ne eivät voi korvata toisiaan, sillä
niiden suhde ei ole keskinäisesti poissulkeva. Yleinen talous on
useimmiten nähtävissä jonakin kirjoittamisen näyttämöllä alistettuna
tai sivuutettuna, joka tahtoo ilmaantua rajoitetuissa [paragrammeissa,
ks. alaviitta 3] esiintyvien katkosten kautta, kyseenalaistaen
sen käsitteellisen kontrollin, joka tuottaa käyttöarvon
kirjoitusta jossa merkitystä pidetään ensisijaisena ja välttämättömänä
tuotteena ja arvostettuna tavoitteena.
Nämä ”ei-käytettävät” ylijäämät ovat sukua
Forrest-Thomsonin ”ei-semanttisille” alueille, vaikka
selvästi ovatkin niitä laajempi kategoria. Tässäkin
asettuisin vastustamaan merkityksen
tehtävän rajaamista pelkkään hyötyyn.
Hukkaan joutuminen on yhtä lailla osa semanttista
prosessia kuin mätäneminen vastaavasti biologista. Silti
merkitys, josta puhun, ei ole merkitys sellaisena kuin sen
kenties ”tunnemme”, palautettavalla intentiolla tai
tarkoituksella varustettu. Tällainen rajoitettu merkityksen käsite on
analoginen rajoitetulle tiedon käsitteelle, jossa tieto ymmärretään
sopimuksellisesti määritellyksi. Mutta tarkastelkaamme miten
näitä sanoja käytetään tai voidaan käyttää:
Tiedät mitä tarkoitan & myös tarkoitat
paljon enemmän kuin voit sanoa
& paljon enemmän kuin koskaat voit tarkoittaa,
sopimuksellisesti tai ei.
Itse asiassa vaadin vain,
että runous ymmärrettäisiin tietoteoreettisena
tutkimuksena; merkityksestä luopuminen olisi yhtä kuin vähentää
runouden kykyä kytkeä meidät uudelleen
kielessä annetuilla merkitystavoilla
jotka rajoitettujen tietoteoreettisten talouksien
hegemonia kuitenkin on
kieltänyt (hegemonia joka pyrkii yhtä lailla
ei-hallitsevien rajoitettujen talouksien
kieltämiseen kuin rajoittamattomien talouksien asymptoottisen horisontin
73