PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

työnjaon ulkopuolella. Siellä he tarvitsevat turvan ja samalla kontrollin, joka
takaa heidän vaarattomuuttaan ja pienentää ”löysää aikaa”. Jo kymmenen
vuotta sitten esitettiin kysymys, voiko työpaja olla suoja tai lykkäys ihmisten
urautumiselle marginaalisiin, kausittaisiin tai ammattitaidottoman työväen
töihin. (ks. Paakkunainen 1995, 32; 99.)
Työpajan paikkaa erityisten ja yleisten palvelujen välimaastossa rakennetaan
myös niin sanotun vastapuheen 46 kautta, jonka Juhila (2004, 20) määrittelee
erimielisyyttä ilmaisevaksi vastaukseksi, reagoinniksi johonkin. Työpajatoi-
minnan kohdalla vastaus viittaa vastustukseen tiettyjä kategorisointeja ja ka-
tegorioita kohtaan. Työpajojen asemoitumisen ja identiteetin rakentamisen
näkökulmasta tarve vastapuheeseen nousee edellä kuvatusta erityisyydestä
palvelujärjestelmässä, jonka katsotaan syrjäytymisen ja viimesijaisuuden tee-
mojen kautta rakentavan pajalle huonoa imagoa.
114
Onhan meillä ollut semmonen, voisko puhua maineesta, että pajoilla
on semmosia nuoria, mitkä ei pääse mihinkään muualle. Et
joillain, kyllä tänäkin päivänä joiltain osin on semmosia nuoria,
että ne sanoo, että niitä hävettää tulla tänne töihin. Ja täällä ei tehä
mitään. Et jotku voi käsittää sen sillein. Että jos on semmosta
kuullu, et pajoilla on semmonen maine, että täällä ei mitään tehä,
et tänne tullaan vaan hengailee ja et voiaan käyä sillon, ku halutaan.
Et ehkä näitten nuorien osalta, jotka haluais tai ei oo valmiita
lähtemään vielä siihen normaaliin työelämään taikka koulutukseen,
että tää on kumminkin siitä niinku se välipaikka, ehkä
he voi sit ajatella, että palveleeko tää kumminkaan heitä sitten.
(M/2)
Meiän jotenkin pitäs saada taloa enemmän esille. Mun mielestä
meitä ei tunneta. Tästä ei tiietä tarpeeks. Ja sit jollain lailla se
meiän julkinen kuva, varsinkin kohderyhmän, asiakkaiden keskuudessa
on monesti vähän semmonen negatiivinen. Et tää ei
välttämättä heti oo sillein mielessä, et jes pääsenhän miä työpajoille.
Joillakin on niin voimakkaasti se semmonen suojatyöpaikan
mielikuva. Meiän pitäs näkyä enemmän ja mun mielestä se
auttas meitä kaikkien noitten tavotteiden saavuttamisessa. (N/3)
46 Vastapuhe kohdistuu aina kulttuurisesti vakiintuneisiin kategorioihin. Ilman vakiintuneita
merkityksiä vastapuhetta ei olisi olemassa, sen sijaan vallitsisi jonkinlainen vapaa identiteettien
määrittelyleikki. Vastapuheelle ei niinkään ole ominaista äkkijyrkkä leimatun identiteetin
kieltäminen, vaan se on pikemminkin hienovaraista neuvottelua, jossa kyseenalaistetaan
vakiintuneita kategorisointeja ja viritellään vaihtoehtoisten identiteettien mahdollisuuksia.
(Juhila 2004, 29.)