PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

Faircloughin (2003) mukaan erilaiset lähestymistavat voidaan jakaa niihin,
jotka painottavat huomion tekstin kielellisiin piirteisiin – ns. tekstiorientoitu-
nut diskurssianalyysi 28 – ja niihin, jotka korostavat tekstin kielellisten piirtei-
den sijasta tekstin historiallista ja sosiaalista kontekstia. Jälkimmäistä tapaa
on nimitetty myös foucault´laiseksi lähestymistavaksi ja kriittiseksi diskurssi-
analyysiksi 29 (CDA). Kriittinen diskurssianalyysi keskittyy diskursiivisten
käytäntöjen, tapahtumien ja tekstien sekä laajempien sosiaalisten ja kulttuu-
risten rakenteiden ja prosessien välisten suhteiden tarkasteluun, painottaen
sitä, miten nämä käytännöt ja tekstit ovat ideologisesti valtasuhteiden muo-
toilemia ja muokkaamia. Kriittinen diskurssianalyysi perustuu oletukseen
joidenkin alistussuhteiden olemassaolosta ja niiden käytäntöjen tarkasteluun,
joilla näitä suhteita ylläpidetään. Foucault (1972, 49) toteaa diskurssien olevan
käytäntöjä, jotka muodostavat systemaattisesti puheen kohteita. Niitä voisi
luonnehtia yhteiskunnallisiin instituutioihin sidotuiksi totuutta edustaviksi
sekä tietoon ja valtaan sidoksissa oleviksi kulttuurisiksi tulkintakehyksiksi.
Husan (1995) kuvauksen mukaan keskeisintä foucault´laisesti painottuneessa
diskurssianalyysissa on vallitsevien totuuksien kyseenalaistaminen. Mene-
telmä tarjoaa mielekkään tavan jäsentää ja purkaa systemaattisesti vallan kyl-
lästämää tekstiä ja hegemoniseksi määrittyneitä totuusdiskursseja.
Kiinnostukseni ei kohdennu kielitieteellisesti sanavalintoihin, tyyleihin tai
lauseoppiin, vaan pyrin laajempien sosiaalisten käytäntöjen hahmottamiseen,
samoin kuitenkin etsimään laajempia kontekstuaalisia yhteyksiä, joissa kieltä
käytetään ja joissa ilmaisut saavat merkityksensä (ks. Edwards 2005). Siten
28 Ensinnäkin diskursiivisesta psykologiasta, joka on syntynyt sosiaalipsykologien, psykologien
ja tieteen tutkijoiden keskuudessa ja jonka pääasiallisia kehittelijöitä ovat Jonathan Potter
ja Margaret Wetherell. Suomeen suuntauksen ovat tuoneet Jokinen, Juhila ja Suoninen.
Tällä brittiläisellä suuntauksella on yhteyksiä Foucaltin (1971) kehittämään yhteiskunnan
sosiaalisia käytäntöjä, instituutioita ja valtarakenteita tarkastelevaan diskurssianalyysiin.
Fairclough (1992) luonnehtii suuntausta pohjimmiltaan ei-kriittiseksi, pikemminkin yksilön
kielen käyttöön kuin laajoihin sosiaalisiin suhteisiin keskittyväksi lähestymistavaksi. Suuntaus
on muuttunut enemmän keskusteluanalyysin suuntaan painottuvaksi analysointitavaksi.
29 Toisaalta diskurssianalyysi voidaan jakaa kriittiseen ja analyyttiseen (ei-kriittiseen) diskurssianalyysiin.
Analyyttisen diskurssianalyysin erottaa kriittisestä sen pyrkimys tiukkaan
aineistolähtöisyyteen, jolloin tutkijan tehtävänä on olla mahdollisimman avoin aineistolle ja
sieltä löytyville jäsennyksille. Siten analyyttisen diskurssianalyysin pyrkimyksenä on sosiaalisen
todellisuuden tarkka erittely ilman lähtökohtaista oletusta alistussuhteiden olemassaolosta.
63