PUHUTTU PAIKKA - Mikkelin ammattikorkeakoulu

Julkisessa keskustelussa samoin kuin nuorten elinoloja koskevassa tutkimuk-
sessa korostetaan nuorten koulutuksesta työelämään siirtymisen muuttumis-
ta yksilöityneen elämänkulun ja epävakaiden työmarkkinoiden tuloksena yhä
monimutkaisemmaksi ja epävarmemmaksi prosessiksi (esim. Komonen
2001). Työpajatoiminnan ja yhteiskunnan välinen suhde – eräänlainen työpa-
jan kulttuurinen mallitarina – näyttää kuitenkin kiinnittyvän institutionaali-
sen elämänkulun malliin 60 (vrt. Hoikkala 1993), joka ilmaisee, mitä tietyn ikäi-
siltä yksilöiltä yhteiskunnallisesta odotetaan, miten heidän tulee käyttäytyä ja
mitä heille toisaalta voidaan sallia.
Institutionaalisen elämänkulkumallin toteuttamiseen sitoutuminen näkyy
työpajakerronnassa kahdella tasolla: kapeammin siirtymisellä instituution
tasolta toiselle esimerkiksi koululaitoksen piirissä sekä laajemmin diskurssien
läpi tunkeutuvalla ennakoitavan elämänkulun ajatuksella. Tässä näkökul-
massa taloudelliset rakenteet ja koulutusjärjestelmät tarjoavat yksilölle ho-
risontin, jonka puitteissa suunnitellaan koko elämänkulkua koskevia valinto-
ja. (Raitanen 2001, 196.) Elämänkulun institutionalisoitumisella tarkoitetaan-
kin sitä, että vaikka traditiot ja tavat rajoittavat yhä vähemmän yksilön valin-
toja, on vaihtoehtojen mahduttava yhteiskunnan asettamiin raameihin. Työ-
pajatoiminnasta on rakentunut yksi tällainen instituutio.
Näyttää siltä, että työpajatoiminnan julkiluausutut tavoitteet eivät aina koh-
taa työpajatoiminnan kasvatus- ja ohjaustoiminnan arkea. 2000-luvulle tulta-
essa työpajatoiminnan tavoitteeksi on noussut paitsi työelämässä myös elä-
mässä laajemminkin tarvittavien valmiuksien vahvistaminen, samoin kuin
nuoren henkilökohtaisen kasvun tukeminen. Tällaisiin viittaavat esimerkiksi
komietamietinnöissä puhe itsetunnon vahvistamisesta ja oman persoonallisen
oppimistyylin löytämisestä. Myös haastattelupuheessa esiintyy häivähdys
yksilön emansipoimisesta oman elämänsä sankarisubjektiksi, jota työpaja tar-
60 Raitakari (2004, 60) viittaa kulttuurisen mallitarinan käsitteellä yhteisesti jaettuihin tapoihin
ymmärtää, miten suomalaisessa yhteiskunnassa arkea eletään tai miten tietyssä tilanteessa
olevien ihmisten oletetaan toimivan. Kulttuuristen mallitarinoiden omaksuminen mahdollistaa
myös marginaalin ja keskuksen välisen rajanvedon.
196